Yölaulajaretki Parikkalan Siikalahdella

7.6.2019
perjantai                                     


Lähdimme Siikalahdelle lintujen yölaulua kuuntelemaan ja tunnistamaan  lajeja.
Paikalla oli osa luokastamme ja opettaja sekä opas, joka kertoi miten eri lajeja voi tunnistaa.
Näimme siellä esim. joutsen pariskunnan, nokikanoja, töyhtöhyyppiä, satakieli lauloi kovaa ja hartaasti, taivaanvuohi, peippo, rastaita, pikkulokki, kurki, luhtakana, kalatiira, västäräkki ja nähtiin kaukoputkesta kalasääskelle rakennettu pesä sekä sudenkorentoja oli paljon.
Retki oli muuten ihan mukava, mutta jos suunnittelet meneväsi retkelle muistakaa varautua hyvällä varustuksella hyttysiä vastaan. Niitä siellä piisasi. Suosittelen lämpimasti hyttyshattua ja paksua vaatetusta ja hanskoja. Muuten paikka on mukava ja viihtysä. Lintulajisto on laaja ja luontomaisemakin  viihtyisä.
Retken oli järjestänyt BirdLife.

Eeva

Kalastuksesta luontokartoitukseen

Viime viikon lähipäivänä meille luennoi kaloista ja kalastuksesta tietävä Mikko Kojo. Hän harrastaa perhokalastusta ja pilkintää mieluiten sekä toimii Imatran seudunperhokalastajat ry:n puheenjohtajana.

“Kuvittelin tietäväni kalastuksesta melko paljon, mutta kun rupesin kokoamaan tätä esitelmää, nii totesin, että enhä mie oikeestaan tiiäkkään mitää.”

Alkajaisiksi Mikko esitteli meille lyhyesti kalastuslain tärkeimmät asiat eli kalatalousviranomaiset, lupa-asiat sekä kalatalousalueet.

Lupa-asiat maallikolle:

- Jos vesi ei virtaa ja kieltokylttejä ei näy rannassa, saat onkia ja pilkkiä veloituksetta

-Muu aktiivikalastus vaatii kalastonhoitomaksun

-Virtaavat vedet ja erityiskohteet vaativat erillisen vesistökohtaisen luvan

- Pyydyskalastus vaatii vesistön omistajan luvan

Kalastonhoitomaksun voi maksaa esim. R-kioskilla tai eraluvat.fi -verkkopalvelussa.

Seuraavaksi saimme kuulla kaloista ja niiden kalastuksesta. Mikko kertoi kalojen tuntomerkkejä, ja elintapoja ja -alueita sekä miten erottaa esimerkiksi äkkiseltään samannäköiset taimenen ja lohen toisistaan. Hän kertoi samalla myös eri kalojen “ruoka-arvosta” ja säilyyydestä.
Viimeiseksi Mikko esitteli kalastuksen trendejä. Niitä ovat mm.

• Vastuullinen kalastus, joka on norppaystävällistä ja suositaan välimitan kaloja vain sen verran, kuin on käyttöä.
  
• Fongaus, jossa yritetään saada mahdollisimman monta eri lajia vuoden tai oman eliniän aikana aktiivivälinein. Yhdestä lajista saa yhden pisteen, kalan koko on merkityksetön.
  

• 

  Luontokartoitusruudukko

  Kalastusmatkailu ja -opastus, jossa ostetaan kalastusoppaalta paikallistuntemusta esim. Ulkomailla matkustaessa. Laatu on tärkeää.
  

Mikon esitelmän jälkeen pidimme nopean kahvitauon ja lähdimme Pappilanniemeen harjoittelemaan luontokartoituksen tekoa. Kertasimme lyhyesti miten kartoitus tapahtuu, sekä katsoimme kartalta kartoitusaluetta.

Kokeilimme ensin yhden ruudun kartoitusta ryhmänä, jonka jälkeen hajaannuimme pareittain valitsemallemme alueelle. Tunnistimme Paulan kanssa yllättävän monta kasvilajia, vaikka aluksi tuntui, ettei tiedättäisi, kuin ihan muutama. Toki jokunen epävarma tunnistus oli, mutta otimme niistä kuvan ja tarkistimme myöhemmin lajit kasvikirjoista ja opettajalta.

Kun olimme valmiita, siirryimme evästelemään rantakalliolle, jossa olimme edelliselläkin kerralla olleet. Hurjimmat jopa kävivät pulahtamassa kylmässä vedessä!

Kuvasta poiketen kyseessä on rätvänä.

Pajunköyttä ja pannukahvia

Tällä kertaa lähipäivämme teemana oli luontokartoitus ja kasvien tunnistaminen. Ihanassa kevätsäässä suuntasimme Raipon metsään maastokartat kourissamme. Ensin oli saatava porukka kartalle, jotta tietäisimme  alueen mistä meillä oli lupa kerätä ja katkoa. Yhteisellä spekulaatiolla, puuston ja aluskasvillisuuden perusteella, määrittelimme olevamme kuivahkossa puolukkatyypin kangasmetsässä. Innokas ryhmämme suuntasikin malttamattomasti mutta tutkiskellen kohti umpimetsää. 

Kuljeskelimme  katse maassa omaan tahtiimme, havainnoiden monia meille jo tuttuja sekä tuntemattomia kasveja ja lintuja. Sovimme kohtaamispaikan jossa valmistimme kuusen oksista työkaluja tuohen irroittamiseen sekä keräsimme pajun oksia jotain opettajamme salaista tehtävää varten. Saavuttuamme tuulen kaatamalle koivulle vedimme puukot esiin ja aloimme ohjeiden saattamina tuohen irroitushommiin. Tarkoituksena kerätä materiaalia jonkin kivan valmistamiseen tulevaisuudessa. Opetussuunnitelmaammehan kuuluu myös luonnonmateriaalien keruu ja niiden tuotteistaminen. 

Tähän kaikkeen kivaan haahuiluun olimmekin saaneet kulumaan suurimman osan koulupäivästämme, joten ei ihme että vatsoissamme jo kurni. Suuntima siis laavulle tulien tekoon. 

Metsässä rämpimisen jälkeen oli ihana istahtaa nuotiolle syömään eväitä ja odottelemaan nokipannukahvia jälkiruoaksi. 

Kahvin poristessa ja pajun oksia kuoriessamme, keskutelumme kääntyi suuntautumisvaihtoehtoihin ja kunkin tulevaisuuden haaveisiin. Mahdollistahan on valita neljästä vaihtoehdosta se itselleen mieleisin. Joukostamme valmistuu luonnonvaratuottajia, luonto-oppaita, ympäristönhoitajia ja luonto- ja ympäristöneuvojia. Syksymmällä sitten pitäisi olla selkeät sävelet, vaikka valinnanvaikeutta onkin vielä ilmassa. Vaan eipähän anneta sen vielä meitä haitata, tärkeintä on, että ollaan ryhmäännytty hyvin ja meillä on superkivaa yhdessä!

Tiukan faktan lisäksi on opettajamme ottanut tavaksi teettää meillä ajattelua ja tunteita herätteleviä tehtäviä. Siispä kuoritut pajutikut taipuivat tällä kertaa "elämämme aikajanoiksi".

Voi taivas mikä antoisa ja inspiroiva päivä!

Katja ja Taina