Karhun vuosi

On kevät. 6-vuotias Karhunaaras kömpii talvipesästään. Se on paria kuukautta aiemmin synnyttänyt ensimmäisen pentueensa: pentuja syntyi kaksi.

Koska tähän aikaan keväästä ei juuri ole syötävää, Karhunaaras herkuttelee muurahaisilla ja muilla hyönteisillä. Pian se saattaakin jo saada paremmin syödäkseen: lihaa tai kalaa. Ehkäpä Karhunaaras löytää jonkun talvella kaatuneen raadon. Ensin sen kuitenkin täytyy ulostaa pois talven jätökset eli ns. pihkatappi. Pentuja naaras imettää vielä kesän ajan.

Vahtiessaan pentuja toukokuun puolenvälin tienoilla, Karhunaaras huomaa Suuren karhu-uroon. Karhunaaras antaa pennuille merkin, ja ne kiipeävät äkkiä korkealle puuhun, sillä sinne Suuri uros ei pysty kiipeämään. Karhu-urosten on arveltu tappavan saman kevään pentuja, jotta naaraat tulisivat uudelleen kiimaan. Karhunaaraalla oli kuitenkin vielä edellisen kesän lemmenleikit hyvässä muistissa; Nuori uros oli lähennellyt Naarasta monta päivää, ja ne olivat viettäneet viikkoja aikaa yhdessä.

Karhunaaras on taas nälkäinen, viehän pentujen imettäminen paljon energiaa. Onneksensa se haistaa lähistöllä oleskelevan hirven. Naaras tappaa hirven kaulaan puremalla ja aloittaa syömisen rinnan alueelta syöden myös hirven sisäelimet. Syötyään itsensä kylläiseksi Karhunaaras kätkee lopun raadon sopivaan paikkaan ja kasaa sen päälle sammalta, varpuja ja maata toivoen, että muut metsän lihansyöjät eivät löytäisi sitä. Hirvestä saa monelle päivälle ruokaa, eikä Karhunaaras lähde kauas saaliinsa luota.

Heinäkuulla Karhuperhe syö yhä vain enemmän ja enemmän, sillä talven varalle täytyy varastoida ravintoa rasvakerrokseen. Rasvaa tarvitaan kymmeniä kiloja, jotta karhut voivat selviytyä talvesta. Tällöin ne syövät marjoja, viljaa ja muuta kasviperäistä ravintoa, sillä niissä on paljon tarvittavia hiilihydraatteja. Perheen aika kuluukin lähinnä syömiseen kunnes on talviunien aika.

Karhunaaras alkaa etsiä sopivaa talvipesää syyskuun tienoilla. Kaivaisiko uuden pesän vanhaan muurahaisten pesään vai löytyisiköhän sopivaa kallionkoloa? Kun sopiva talvipesä on löytynyt, Karhunaaras pentuineen alkaa liikkua vähemmän. Ne lopettavat syömisen ja tyhjentävät suolensa ruokamassasta. Talviunille Karhuperhe käy ensilumen sataessa.

Karhujen ruumiinlämpö putoaa noin viisi astetta talviunien aikana, elintoiminnot hidastuvat ja aineenvaihdunta pysähtyy. Ne eivät siis virtsaa tai ulosta koko talven aikana, vaan karhun elimistö kierrättää ulosteet aminohapoiksi eli uusien valkuaisaineiden rakennusaineiksi. Tämä myös estää lihasmassan ja -voimien ehtymisen pitkän lepovaiheen aikana. Sydämen syke hidastuu 10 lyöntiin minuutissa, kun normaalisti se on noin 40 lyöntiä minuutissa.
Karhuperhe ei kuitenkaan nuku aivan koko talvea. Ne havahtuvat ulkoa kuuluviin ääniin ja vaihtavat asentoa päivittäin.

Keväällä lumen sulaessa Karhuperheen on taas aika aloittaa uusi vuosi.



Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karhu
http://www.suurpedot.fi/lajit/karhu.html
https://www.kaleva.fi/karhu/kysy-karhuista/miten-pitkaan-karhu-imettaa-pentujaan/8083/
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/22/luonnossa-karhut-herailevat-talviuniltaan-pennuilla-on-edessaan-vaaran-vuosi

Kuvat:
www.pixabay.com

Joulukuussa taivaalla tapahtuu

Joulukuun loppupuolella talvipäivänseisauksena on yö pisimmillään ja päivä lyhimmillään, tästä hetkestä päivä alkaa pitenemään kohti kevätpäiväntasausta. Yö on etelässä noin 14 tuntia ja pohjoisessa reilut 16 tuntia pitkä, Utsjoella aurinko ei nouse joulukuussa horisontin yli. Joulukuussa on oivallinen hetki tähyillä planeettoja, sillä nähtävillä aamutaivaalla ovat Merkurius ja Mars, sekä iltataivaalla kirkkaana loistava Venus, jonka lisäksi Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Tähtien havainnointi mahdollista myös paljain silmin vuoden pimeimpänä aikana. Kirkkaat tähdistöt Orion, Kaksoset ja Härän tähdistön Hyadit ja Plejadit, sekä Iso Karhu ja Leijona on helposti havaittavissa. Orionin paljain silmin havaittavaa tähtisumua kannattaa tarkastella myös kiikareilla tai kaukoputkella.

4.12 

Kuun ensimmäinen neljännes klo. 08.58

11.12

Kirkas Venus kohtaa himmeän Saturnuksen iltahämärässä.

Tapahtuma on nähtävillä kiikareilla.

12.12

Täysikuu klo. 07.12

14.12

Geminidien meteoriparven huippu jopa 70 geminidiä/h

19.12

Kuun viimeinen neljännes klo. 06.57

22.12

Talvipäivänseisaus klo. 06.19

26.12

Uusikuu klo. 07.13

(Lähde: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa)

JMLN

Pahanilmanlinnut mierontiellä

joskus aikoja sitten puhuttiin tulilinnuista jotka tekivät tuhoa roomasta. euroopan

ensimmäiset havainot ovat roomasta, siellä tulilinnut ilmaantuivat paikalle ennen kauheita onnettomuuksia, esimaerkiksi vuonnaa69.

kymmenen vuotta myöhemmin  Vesuvius viskasi tuhkat ja laavan pompejinpäälle  kuolo korjasi pliniuksenkin.

Euroopassa töyhtöpäiset linnut toivat kurjuuta 1414,1519,1570,1652 milloin nälähät ja taudit.sodat luonon oikut.vaivasivat.Viellä syksyllä 1913 Keski euroopassa velloneita kuolon lintujen laumoja syytettiin  mailman sodan syttymisestä.Noh mistä linnusta on kyse?

Se tulee isoissa parvissa ja syö yleensä oransin punasia marjoja .

Noh sehän meidän tilhi.

eevuska

Muinaisjäännösten jäljillä Taipalsaarella

Kuivaketveleen linnavuori, Taipalsaari

Viikonloppuna oli pitkästä aikaa kaunis ja aurinkoinen sää ulkoiluun. Pimeän ja sateisen marraskuun keskelle se oli erittäin tervetullutta vaihtelua. Opinnoissa käymme tällä hetkellä Kulttuurit tutuksi -kurssia, jonka innoittamana lähdimme katsomaan läheisen, muinaisilta ajoilta olevan Kuivaketveleen linnavuoren. Olimme käyneet siellä talvella lumikenkäilemässä, mutta silloin ei itse rakenteista ollut mitään nähtävillä. (Tosin ei niistä ole juuri nähtävää lumettomanakaan aikana).

Saimaa Geoparkin uusi opastaulu

Linnavuori on saanut uudet opasteet Saimaa Geoparkin ansiosta, mutta varsinaisen linnakkeen historiasta ja rakenteesta kertoo parkkipaikalla oleva vanha opastaulu. Parkkipaikan tuntumasta lähtevät rappuset nousemaan kohti linnavuoren lakea. Oikealla puolella rappusia seisoo linnavuoren järkähtämättömät ja kunnioitusta herättävät kalliot. 150 askelta myöhemmin oletkin jo näköalatasanteen juurella.

Näköalatasanne kallion päällä

Maisemia näköalatasanteelta Saimaalle

Kuivaketveleen linnavuori kohoaa n. 40 metriä Saimaan pinnan yläpuolelle, ja reilut sata metriä merenpinnan yläpuolelle. Se on n. 600 metriä pitkä, ja 80-100 metriä leveä kalliodrumiini, joka on suuntautunut mannerjäätikön liikesuunnan mukaisesti luoteesta kaakkoon. Linnavuoren pohjoisosaa kiertää kolmelta sivulta keskimäärin 10 metriä korkea, paikoin pystyjyrkkä ja porrasmainen jyrkänne. Eteläsivu on loiva, ja sen yläosassa on n. 40 metriä pitkä kivivalli. (Lähde: Saimaa Geoparkin opastaulu).

Jyrkänteen reunalla

"Muinaislinnat ovat korkeilla ja jyrkillä kallioilla sijaitsevia rautakautisia suoja- ja puolustuspaikkoja, joihin paettiin vihollisen uhatessa. Kuivaketveleen linnavuoren kallion loivimmalla rinteellä on yksi tai useampia kivivalleja, jotka ovat todennäköisesti vanhojen hirsivarustusten perustoja. Vallin sisäpuolelle jää vajaan hehtaarin kokoinen kallion laki. Linnojen rakentaminen edellytti laaja-alaista järjestäytymistä ja yhteistoimintaa. Linnoja alettiin rakentaa rautakauden loppupuolella ja niiden käyttö ajoittuu 800-1300 luvulle jKr." Matka menneisyyteen 2000, Minna Kähtävä-Marttinen.

Muinaislinna on lainsuojaama. Siihen ei saa kajota tai muuttaa sitä mitenkään.

Linnavuorella tehtiin argeologinen tutkimus vuonna 2002, ja sen perusteella Linnavuoren voi ajoittaa viikinkiajalle, mikä on yksi rautakauden ajanjakso. Linnavuoren laelle on kaivettu kymmenen koekuoppaa, mutta ne ovat jääneet tuloksettomiksi.

Linnavuorella ja sen ympäristössä Saimaan rannalla kiertää useita polkuja ja siellä on rauhallista ja mukavaa kävellä. Toki luvattomia nuotiopaikkoja ja roskia näkee täälläkin. Kesäisin kannattaa suojautua punkeilta, sillä niitä linnavuoren heinikossa riittää.

Polkuverkosto kulkee kauniissa maisemissa

Jatulintarha ja Penvuori

Kävimme myös Taipalsaaren Muukkolassa etsimässä maastokarttaan merkattua jatulintarhaa, ja löysimmekin sen sijainnin, mutta itse jatulintarha oli kyllä huonosti nähtävillä. Parin metrin mittaisia lyhyitä kivistä tehtyjä kaaria erottui sammalikon alta, vai lieneekö ne sitten olleet mielikuvituksen tuotetta. Enimmäkseen paikalla oli vain muutamia pienehköjä kiviröykkiöitä.

Jatulintarhat ovat kalliolle tai moreenimaalle kivistä tehtyjä sokkelolatomuksia eli labyrinttejä. Niiden halkaisija voi olla 10-20 metriä. Jatulintarhojen merkityksestä on montaa eri tietoa. Niitä on saatettu rakentaa merimiesten ja kalastajien toimesta ihan vain ajankuluksi, tai tuomaan suotuisia ilmoja. Niiden on myös arveltu liittyvän hedelmällisyysriitteihin tai kertoneen alueen omistuksesta.

Edessä olevalla alueella on jatulintarhan oletettu paikka

Löysimme alueelta vain kivikasoja

Oletetulta jatulintarhalta jatkettiin matkaa läheiselle Penvuorelle. Penvuori nousee Saimaan pinnasta jonkun verran, ja sen laelta olikin kauniit maisemat Maavedelle. Mistään varsinaisesta vuoresta ei kuitenkaan nimestä huolimatta ole kyse. Penvuoren ja niemenkärjen väliin jäävällä alueella on kymmeniä kivikasoja eli viljelyröykkiöitä. Nekin on kiinteitä muinaisjäännöksiä historialliselta ajalta ja näin ollen "rauhoitettuja".

Kiviröykkiöitä oli lähellä rantaa, sekä Penvuoren juurella.

Viljelyröykkiöt ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä

Taipalsaaren Käärmekallio 

Viimeisenä suunnistimme Vehkataipaleen Kirvesniemeen etsimään Käärmekalliota. Saimme vinkkiä kyläläisiltä, ettei kallio ole siinä kohdassa mihin se on kartassa merkattu. Haravoimme metsää siellä täällä, ja luulimme jo löytäneemme oikean kallion, mutta emme tietenkään mitään käärmekuviota nähneet. Otimme muutamat kuvatkin kalliosta, mutta jälkeenpäin tarkasteltuna kallio ei ollutkaan se mitä etsimme. Käärmekallion salaisuus on siis vielä selvittämättä ja löytymättä. Saa nähdä ennätämmekö ennen lumien tuloa vielä käydä etsimässä sitä uudestaan. 

Kyllä opiskelu voikin olla välillä todella inspiroivaa. Aina ei tarvitse olla nenä kiinni kirjassa tai tietokoneen ruudulla. Luontoalan opiskelu on parhaimmillaan juuri tätä; tutkimista, löytämistä, harharetkiä, onnistumisia, vähän epäonnea, mutta ennen kaikkea mukavaa, motivoivaa ja ihan parasta!

Marraskuu ei ole yhtään sen pöllömpää aikaa seikkailla vaikka lähiseudun historiallisilla paikoilla!

Muinaisten esi-isien jäljillä retkeili Paula,
Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon opiskelija,
Saimaan ammattiopisto Sampo

Saimaarium; Näyttely Saimaan aarteista

Lasten luontotunti pitää sisällään monenmoista touhua lasten kanssa,  kuten luontoleikkejä linnoituksen luonnossa, opitaan esim norpparalli tai pupujen suojaväreistä. Koko perhe voi osallistua lasten kanssa.

Sisällä on lapsille norppa naamarintekoa, muovailuvahalla voi muovailla vaikka norpan tai vaikka lumiukon ja norppamuistipelin peluuta. Luupeilla voi katsella erilaisten  Saimaan rannalta ja luonnosta löydettyjä asioita kuten sudenkorentojen siipiä, käärmeen nahkaa ja  simpukoita. Siellä on myös mahdollista tehdä värityskuvia ja erilaisia tehtäviä mitkä liittyvät saimaannorppaan. Sen lisäksi siellä voi katsella mikroskoopilla sudenkorennontoukkia, vesimittareita ja on siellä myös järvikala akvaario. Suosittelen kaikille perheille lämpimästi!

 

tekijä Eevuska

Kalliomaalauksia ja kivikautisia asuinpaikkoja

KALLIOMAALAUKSIA JA KIVIKAUTISIA ASUINPAIKKOJA

21.11.2019 lähipäivämme retki suuntautui Ruokolahdelle. Sää oli myöhäissyksyiseen tapaan pilvinen ja kostean kolea.

Ensimmäinen kohteemme oli Kolmiköytisen vuori, joka sijaitsee Etelä-Saimaan itäosissa Äitsaaren länsirannalla. Sieltä löytyy kalliomaalaus, joka on ajoitettu nuoremmalle neoliittiselle kivikaudelle, n.6000-3500 eea.

Neoliittisen  kivikauden alkuna on pidetty kotieläinten ja viljelykasvien käyttöön ottoa sekä kyläasutuksen ja -kulttuurin kehittymistä.

Kalliomaalauksen löysi Timo Miettinen vuonna 1977. Eräs tulkinta maalaukselle on, että shamaani on muuttumassa puoliksi ihmisen ja käärmeen hahmoksi. 

Kolmiköytisen vuorelta matkamme jatkui kohti Karhusalmen lossia, jolla matkasimme äitsaaresta Mietinsaareen, onneksi oli tyyntä ja lossimatka sujui ilman kommelluksia.

Mietinsaaressa ensimmäinen kohteemme oli Mullikoinniemi, jossa tutustuimme kivikauden asuinpaikkaan, tai tarkemmin ottaen painaumaan maassa. Paikalta oli löydetty kivikauden asumukseen viittaavia esinelöytöjä mm. kampakeramiikkaa. 

Mullikoinniemestä retkueemme jatkoi matkaa Huusniemeen, josta on myös löydetty merkkejä kivikautisesta asuinpaikasta. Asutus on siellä ajoitettu n. 4400-1900 eea.

Alkoi jo tulla hämärää ja viimeisenä hommana keräsimme muutamia ämpärillisiä kiviä rannalta, tulevan lähipäivän kuoppalieden rakentamisesta varten.

 Opettajamme Maiju ystävällisesti tarjosi kivet omalta mökkirannaltaan ja siinä ohessa kertoi enemmän Huusniemen kaivauksista sekä tarjosi ystävällisesti meille mökkinsä lämpimäksi
evästyspaikaksi.

Päivä oli kaiken kaikkiaan kiehtovaa historiaa täynnä. Kuvitella kulkevansa samoja rantoja ja mantuja, joita ihmiset jo tuhansia vuosia sitten ovat asuttaneet ja joissa tehneet päivittäisiä askareitaan ja kuinka kauniisiin paikkoihin he ovat asutuksensa rakentaneetkaan. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mietinsaari
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmik%C3%B6ytisienvuoren_kalliomaalaus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kivikausi_Suomessa
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1963/19630295

SK

Lisäarvoa luonnosta

Lut-yliopistossa järjestettiin Etelä-Karjalan hyvinvointiyrittäjille Lisäarvoa luonnosta tilaisuus, jossa päästiin kehittämään yhdessä ideoita paneelikeskustelujen ja työpajojen ääressä. Tilaisuus antoi myös mahdollisuuden tutustua kaikkiin osallistujiin pikatreffien ja ständi-torin merkeissä. Tämä oli varmasti monelle hyvä tapa verkostoitua ja pohtia mahdollisia yhteistyö kuvioita. 

Myös Sampon luonto- ja ympäristöalalta päivään osallistui ryhmänohjaaja Mervi ja kolme opiskelijaa Paula, Elina ja Ninja. Halusimme tehdä koulutustamme tutuksi ja etsiä uusia työharjoittelupaikkoja tätä kautta. Monelle osallistujista koulutuksemme oli vielä tuntematon, joten esittäytyminen tässä tilaisuudessa oli paikallaan.

-Ninja

Työhyvinvointipäivä 03.10.2019

Pidimme Saimaan ammattiopiston Kiinteistöpalvelujen henkilöstölle työhyvinvointipäivän 3.10.2019 Hämmäauteensuolla. Ohjelmassa oli mm. aistirasteilu ja norppavisa.

Houstit Ninja ja Ninni ottivat tyhyilijät vastaan suon parkkipaikalla. Ninni oli keksinyt ryhmäytymisohjelmistot, joiden avulla porukka jaettiin kolmeen ryhmään. Kaikki olivat jo tässä kohtaa hyvällä tuulella, ja mielentila vain parani päivän mittaan.

Parkkipaikalta lähdettiin ryhmittäin kohti aistirasteja, ja pyysimme asiakkaita jo tässä kohtaa hiljentymään luonnonrauhaan. Ninja ohjasi ensimmäistä ryhmää, Ninni seuraavaa ja minä kolmatta Miisan pitäessä perää.

Pidimme Miisan kanssa yhtä rastia, jossa sai tunnistaa suon kasveja, joita keräsimme nopeasti ympäristöstä sekä kiikaroida suon lintuja, joita ei juuri sinä päivänä näkynyt; yhden ryhmän kanssa näimme korpin lentävän suon toisella puolen. Suurinta osaa rasti vaikutti kiinnostavan, ja he osallistuivatkin melko aktiivisesti tehtäviin, mutta joukkoon mahtui myös muutama, jotka lähtivät katselemaan ympärilleen rastin lähistöllä. Lisäksi keskustelimme suosta ja linnuista ylipäätään.

Seuraavalla rastilla aistit pääsivät töihin Elinan, Katjan ja Tainan johdolla: Tyhyläisten piti sokkona tunnustella ja haistella erilaisia luonnonkeruutuotteita.


Viimeisellä rastilla oli Paulan vetämän metsämeditoinnin vuoro. Aistit käytiin yksitellen läpi samalla kuulostellen niihin liittyviä tuntemuksia. Asiakkaat olivat oikein rentoutuneen oloisia tämän rastin jälkeen.


Jennin, Ilonan ja Eevan tarjoilemien kahvittelun ja makkaran syönnin jälkeen pidettiin norppavisa sekä jaettiin norppapyyhkeet, joista kaikki ilahtuivat, sillä päivästä jäi vielä jotain konkreettista muistoksi.
















Kokonaisuudessaan päivä oli onnistunut, ja asiakkaat olivat tyytyväisiä.

31.10 Imatrapäivä

IMATRAPÄIVÄ 31.10

kuva pixabay, Imatrankoski.

Torstain koulupäivää vietettiin Imatralla. Luumäkeläisenä Imatra on itelleni vieras lähikohde, joten oli mielenkiintoista päästä tutustumaan alueeseen paremmin. Kalastusmestari Tomi Menna kertoi meille alueen kalastushistoriasta, 1950-luvulta aina nykypäivään saakka. Padot, voimalaitokset ja tehtaat ovat luoneet haasteellisia olosuhteita alueen kaloille sekä niiden lisääntymiselle. Taimenen hyväksi on ryhdytty toimenpiteisiin. Aikoinaan valtoimenaan virrannut Imatran koski oli niin valtava, etteivät lohet päässeet siitä yli.

1929 valmistuneen padon alapuolelle jäi elämään pieni, mutta sitkeä taimen kanta, jotka pystyivät lisääntymään pienissä puroissa.  

Vedenpinnan vaihtelu on luonut kaloille hankalat elinsuhteet kudun onnistumiselle, mutta vanhaa tukinuittoränniä hyödynnettiin ja siihen ennallistettiin viihtyisä kaupunkipuro, jossa taimenet pystyvät lisääntymään. Puro on kilometrin pitkä ja vuosittain siinä syntyy noin 5000 pientä poikasta. Tämä puro on silmänilo kaupunkilaisille, joten kalojen viihtyvyyden sekä esteettömän kulkemisen lisäksi kaupunkilaiset ovat saaneet ainutlaatuisen luontokohteen keskelle kaupunkia. Taimenkanta on ollut pitkään uhanalainen, mutta nyt tulevaisuus näyttää hyvältä. Video. Kruunupuistossa kävellessä näimme taimenen poikasia, jotka näyttivät oikein tyytyväisiltä. Taimenet pyrkivät aina tulemaan kudulle synnyinpaikkaansa, joten on mielenkiintoista seurata saadaanko Imatralle vuosien saatossa kalastuksen kestävä kanta takaisin. Nythän saa pyytää ainoastaan istutettua rasvaeväleikattua kalaa, ja sitäkin rajoitetusti. 

Toisena kohteena meillä oli Imatran voimalaitos. Isäntänä vierailullamme toimi Erkki Luukkonen. Imatran voimalaitos on maamme suurin, ja Fortumin voimala on tuottanut uusiutuvaa sähköä yli 90 vuotta. Nykyään keskimääräinen vuosituotto yltää yli 15 000 sähkölämmitystalouden vuosikulutukseen. Vesivoimala tekee ahkerasti töitä ilman miehitystä ja komentokeskus on nykyisin Espoossa. Uutena tietona minulle oli, että vesijuoksutuksissa on otettu huomioon saimaannorppien pesinnät ja kuluttajille on tarjolla Vuoksi-takuulla olevaa sähköä. Vuoksi-takuun sähkön alkuperänä on Imatrankoski tai Tainionkoski, ympäristöystävällisen sähkösopimuksen lisäksi kuukaudessa kuluttaja lahjoittaa automaattisesti 10 senttiiä Vuoksen vesialueen ja ympäristönhyväksi. 

Illan hämärtäessä purimme vielä annettua koulutehtävää, eli jokaisen piti kertoa omin sanoin  alueesta jotakin, Imatran valtionhotellista oli monta mielenkiintoista tarinaa joten ainakin se pitäisi seuraavalla seuralla tarkistaa. Kiitos Imatra, kohtelit vieraitasi hyvin ja sääkin oli meille suosiollinen. 

-Jenni H-