Pakkasten saapuminen

Viileät ilmat ja nopeasti pimenevät päivät, nyt on syksy. Talvi saapuu ennen kuin olemme kerenneet edes syksystä nauttimaan, onhan syksy yksi lyhyimmistä vuodenajoistamme.

Syksyn synkkyyttä pyritään piristämään erilaisilla tunnelmallisilla valoilla kuten kynttilöillä. Monissa talouksissa valoilla tuodaan iloa ja tunnelmaa kotiin koko talven ajan.

Jokainen meistä valmistautuu talveen eri tavoin: toiset haluaisivat välttää kinoksilla kävelyn ja vaipua horrokseen, toiset meistä taas odottavat sukset jalassa jo ensi lunta.

Meillekkin ensi lumi satoi. Lumi toi heti lisää valoisuutta ja pienen pakkasen. Pakkasen myötä päivämme on ollut aurinkoisia ja mieltä piristäviä. Syksyn pimeys oli pyyhitty hartioiltamme yhdessä illassa.

Nyt voimme jokainen jatkaa talven odotusta villasukkien, tunnelmavalojen sekä kuuman juoman kanssa.❤️

- Essi

Circulapeli

Saimaan ammattiopisto Sampo järjesti kiertotaloutta koskevan Circulapelin, johon osallistui ryhmiä lukiosta, yläasteelta ja meiltä Samposta oli edustamassa Karoniemen Mervi ja minä Eevuska luonto- ja ympäristöalalta. Meidän joukkueeseen kuului myös yläasteikäinen oppilas.

Yrityksiä joiden kiertotalous ongelmia ratkaistiin oli Fazer Öljypuu Sampo ja koulun kotitalouskeittiöitä vuokraava yritys.

Jokaiselle joukkueelle oli pelilaudat ja kaksi korttipinoa. Ensin meidän piti miettiä jokaisen joukkuejäsenen vahvuudet ja sen alueet, sitten minkä laisia ollaan luonteelta, joiden jälkeen valittiin yrityskortit. Meille sattui tulemaan Sampon ongelmaksi muodostuneet toimistokalusteet ja kotitalouskeittiöiden vuokraus.

Valitsimme näistä kahdesta kotitalouskeittiöiden vuokraamisen. Sitten piti miettiä yritysidea; kenelle, mitä, miten ja viestintä. Sen jälkeen piti jokaisen joukkueen pitää myytipuhe, josta tuomarit antoi pisteet ja yksi juokkue myös arvosteli myyntipuheen. Meillä meni ihan hyvin, ei kyllä keritty kaikkea kertoa, kun aika loppui kesken, mutta myyntipuhe oli napakka, lyhyt ja ytimekäs, joka piti tärkeät asiat sisällään.

Voittajajoukkue sai Fazerin ison herkkupussukan ja sampomukit, ja me muut saatiin karkkipussit ja sampomukin. Hauskaa oli. Meidän yritys innostui meidän kestävällä tavalla toimimisen ideasta ja oli välittömästi yhteydessä ja lupasi ottaa kokeiluun meidän liikeidean. Hyvä me!

16.10.2019 Retki Konnunsuolle

Tie jota pitkin ajoimme Konnunsuolle on suora johtuen siitä, että se on entinen junarata.

Retkemme alkoi Konnunsuon baarin pihasta, jossa tapasimme oppaamme Martti Karhun, joka on konnunsuolaisia ja myös Luonnonsuojeluliiton jäsen.

Ajoimme vapon turvesuoalueen läpi. Oli aika karmaisevan näköstä maastoa, muovia pilkotti joka puolelta turpeen joukosta.

Onneksi perältä löytyi myös koskemattomampaa aluetta. Kostean hyllyvää rämettä mäntyineen ja tuoksuvine suopursuineen, marjojakin oli. Variksenmarjoja, puolukkaa, juolukkaa ja kirpeän hapanta karpaloa, joita popsimme sieltä täältä suuhumme. Rämeellä hetkisen tarvottuamme tulimme puuttomalle suolle, suotyyppi oli neva. 

Neva on rämealueen keskellä ja siellä kasvaa karpaloita ja se on linnustoltaan runsas.

Karhu kertoi että vappo on aloittanut turpeen noston jo 1970-luvulla alueella. Tällä hetkellä vasen puoli tieltä katsoen alueesta on käytetty, siellä ei ole kuin savimaa. Sinne onneksi on rakenteella kosteikkoalue linnustolle, jonka tila on huono esim. teeriä ei ole ollenkaan, mutta alueella voi nähdä hanhia, joutsenia ja kotkia. Alueella on käynyt jopa meidän korkean tason ihmisiä toteamassa suon tilan. Onneksi alueen tulevaisuus näyttää valoisemmalta ja turpeenosto loppuu kokonaan, ja alue kunnostetaan ihmisten voimin, mutta aikaa se vaatii.

Eevuska

ÄLÄ OO PÖNTTÖ! Eli tutustumiskäynti Lappeenrannan jätevedenpuhdistamolle

Tekohampaita, huumeruiskuja, käsipyyhepapereita, puukkoja… Siinä mieleenpainuvimpia asioita, joita jätevedenpuhdistamolla on ongittu esiin. 

Keskiviikkona 16.10.19 tutustuimme yhteen merkittävimpään kohteeseen sitten vesiklosettien voittokulun myötä, eli Lappeenrannan jätevedenpuhdistamoon Toikansuontiellä. Mielenkiintoisen tutustumiskierroksen meille piti Miikka Kippola. Kiersimme puhdistamon jäteveden kiertokulun mukaisesti ja perehdyimme jäteveden puhdistuksen monimutkaiseen prosessiin. Vedet puhdistetaan ensin mekaanisesti, sitten kemiallisesti ja lopulta biologisesti. Saimme nähdä konkreettisesti ja kokea myös aistinvaraisesti, kuinka vesi muuttuu prosessin myötä. Toikansuontien jätevedenpuhdistamo putsaa vesiämme lähes 6 miljoonaa (!!) litraa vettä vuodessa ammattitaitoisen henkilöstön hellässä huomassa. Vilkkaan keskustelun aiheina olivat tutustumiskäynnin aikana tietenkin jätevedenpuhdistamon tulevaisuuden näkymät, mikrobien työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen liittyvät kysymykset, sorsat ja muut eläimet puhdistamolla sekä käsihygieniaan kannustaminen. 

Välppäämön "aarteita" 

Tärkeimmät pointit puhdistamokäynnistä teille, hyvät lukijat: 

Laita pönttöön:

1. Virtsa
2. Uloste
3. WC-paperi 

Älä laita pönttöön / viemäriin:

• ruoantähteitä
• hiuksia
• vanupuikkoja
• pumpulia
• siteitä
• käsipyyhepaperia
• kondomeja
• puukkoja
• ruiskuja
• tekohampaita
• puhelimia
•  …

= MITÄÄN muuta kuin yllämainittua pissaa/kakkaa/wc-paperia!

Kiitos Lappeenrannan jätevedenpuhdistamon väki kiinnostavasta vierailusta ja lämpimästä vastaanotosta! 

-Ninni

Lintujen talviruokinta

Ensimmäisten yöpakkasten myötä ilmestyivät myös ensimmäiset tintit koputtelemaan ikkunalle ja kyselemään, että mites olisi sen talviruokinnan kanssa?

Ruokaa!

Talviruokinta auttaa monia lintulajeja selviytymään talven yli kevääseen. Talviruokinta onkin auttanut kasvattamaan useiden lintulajien kantoja, jotka ovat muun muassa metsien monimuotoisuuden kadotessa vähentyneet. Lisäksi lintujen bongaus ruokintapaikalla on mielenkiintoista!

Talviruokinnan aloitusajankohdasta on erilaisia näkemyksiä. Joidenkin lähteiden mukaan talviruokinnan voi aloittaa syys-lokakuussa, ja joidenkin suositusten mukaan vasta sitten, kun maa on lumessa ja keskilämpötila pakkasen puolella. Missään nimessä lintuja ei tule ruokkia kesäaikaan, sillä normaalista poikkeava ravinto saattaa haitata poikasten kasvua ja lisäksi taudit leviävät helposti ruokintapaikoilla. Talviruokintaa ei myöskään saa jättää kesken, eli jos aloitat ruokinnan on siitä huolehdittava läpi talven!

Itse olen aloittanut ruokinnan kun ensimmäiset linnut ilmestyvät ruoan perään kyselemään pakkasten myötä. Lumipeite ei mielestäni ole hyvä indikaatio, sillä sitä saattaa joutua odottamaan kevääseen saakka :)

Ohjeita ruokintapaikan rakentamiseen:
- Mielellään vähintään 10 m asuinrakennuksesta
- Taloyhtiöissä tarvitaan taloyhtiön lupa
- Katettu ruokinta-automaatti, jossa linnut eivät pääse ulostamaan ruoan sekaan, on paras
- Talipallot talipallotelineisiin ja muoviset verkot on ehdottomasti poistettava!  Henkilökohtaisesti en edes osta muovitettuja talipalloja. 
- Hygieniasta tulee huolehtia siivoamalla maahan tippuneet jyvät ja kuoret sekä desinfioimalla ruoka-astioita. 

Mitä ruokaa voi tarjota?
- Talipallot
- Auringonkukansiemenet
- Murskattu pähkinä
- Kaura ja hirssi
- Marjat ja hedelmät

Mitä ei saa tarjota!
- Suolainen ruoka (esimerkiksi kinkunrasva tai leipä)
- Maustettu ruoka
- Hiutaleet, jauhot tms jotka vettyvät ruokinta-automaatilla
- Homeinen tai pilaantunut ruoka

Nälkäänsä se närhikin syö ja hyvä että putsaa alustat!

Lisää tietoa esimerkiksi Birdlifen sivuilta.

Havainnot ja kuvat ovat kirjoittajan omia :)

Yön yliretki Punkaharjulle 4.-5.10.2019

Jälleen oli yön yliretken aika. Suuntasimme perjantai-iltana Punkaharjulle Karjalankallion laavulle. Tuleva yö hieman hirvitti, sillä lähtiessämme satoi räntää ja vettä.

Ajelimme maisemareittejä pitkin laavulle; Vuosisadan tietä harjun päällä sekä puulajipuiston läpi. Vuosisadan tiellä pysähdyimme harjun korkeimmalla kohdalla pikaisesti ja puulajipuistosssa ihailimme vanhoja, jylhiä metsämaisemia.

Saavuttuamme Karjalankallion laavulle meillä oli heti edessä telttojen pystytys, sillä alkoi olla hämärää. Edellinen telttailukerta oli vielä lähes tuoreessa muistissa, joten se oli nopeaa. Toki autoimme kaveria, jos ilmeni ongelmia teltan kanssa.

Sitten olikin iltanuotioiden ja syömisen aika. Piiraita, leipää, makkaraa, pullaa... Itse valmistin nuotiolla kukkakaalia, koska makkarat ei juurikaan maistuneet. Kukkakaalinyytin valmistuksessa kesti kuitenkin yli tunti, joten nälkä oli jo melkoinen! Mutta sekään ei haitannut hyvässä seurassa ja lämpimän nuotion äärellä.

Syötyämme reippailimme otsalamppujen valossa pienelle kävelylle metsään. Taivaalta tihuutti taas vettä ja vähän räntää. Kokeiltiin myös täysin pimeässä olemista, eli otsalamput sammutettiin välillä. Oli jännä huomata, miten äkkiä silmät tottuikin täyteen pimeyteen. Toki siltikään ei nähnyt muuta kuin pilvisen taivaan ja metrin päässä seisovan vierustoverin muodot.

Palasimme vielä nuotiolle vähän lämmittelemään, ja sen jälkeen olikin jo iltatoimien aika. Vaatekerrosten lisäystä ja telttoihin. Makuupussin sisään päästyä unta ei kauaa tarvinnut odotella, toisin kuin luulin. Viime telttaretkellä nimittäin valvoin lähes koko yön. 

Heräsin siihen, kun vieressäni auottiin vetoketjuja ja jostain kuului sahausta. Kömmin makuupussistani aamukahville nuotion ääreen. Pian purimmekin teltat, jonka jälkeen lähdimme kiertämään puulajipuistoa ja luonnonsuojelualuetta kävellen. Puut olivat todella kauniita syysasuissaan, ja monesti hiljennyimmekin vain ihailemaan niitä. Toki opimme myös paljon uutta metsistä ja metsän kasvatuksesta.

 Loppuajan tutustuimme monipuoliseen Metsämuseo Lustoon itsekin melko metsäläisen näköisinä..

- Ada

Lapsuusmuistoja syksystä

Syksymuistoja lapsuudesta

Aloin miettiä uutta blogikirjoitusta ja kun aiheena oli syksy, lähdin miettimään miten itse olen syksyn kokenut lapsena. Mitä muistoja minulla siitä on? Laitoin silmät kiinni ja muistojen elokuva lähti käyntiin.

Ensimmäisenä tuli mieleeni punaposkiset kaneliomenat, jotka tuoksuivat kylmän ulkoeteisen pikkuruisessa komerossa. Siitä aina ohi mennessä piti nakata välipala omena mukaan. Valkeakuulaitakin meillä oli, mutta kaneliomenat olivat parhaimpia. Marjoja kerättiin paljon mummon kanssa silloisen omakotitalomme pihalta pienillä jakkaroilla istuen. Muistan vieläkin kuinka punaiset viinimarjat notkuivat pensaissa ja niitä kiireellä kerättiin talteen ennen kuin räksät kerkesivät asialle. Pihan perältä löytyi myös pullukoita vadelmia, joita pakastettiin rasioihin talven varalle. 

Lämmin kesä alkoi vetäytymään taka-alalle ja illat viilenivät. Täytyi hakea takki päälle, jotta tarkeni olla ulkona. Illat pimenivät myös nopeammin ja aamut olivat täynnä jäätimanttien loistetta auringon heitellessä vielä hentoisia säteitään kirpakkaan syysaamuun. Yksi varma syksyn merkki oli myös koulun alkaminen. Tuntui aina siltä kuin ilma olisi viilentynyt viimeistään sinä päivänä, kun syyslukukausi alkoi.

Syksyn tullessa estradille, muuttuivat myös tuoksut. Kesällä tuoksui vasta leikattu nurmikko, hiekkalaatikon märkä hiekka, syreenit ja naapurin grilli. Syksyn tuoksuissa esiin nousivat sienet, omenat, takan lämmitys ja ensimmäiset pakkaset. 

Katuvalot näyttivät satumaisen kauniilta usvan leijuessa lähellä maanpintaa. Pakkasherran tehdessä omia taikojaan, maa muuttui liukkaaksi ja sieltä löytyi hienoja kuvioita timantti kimmellyksineen, joita piti jäädä tarhareissullakin ihmettelemään monet kerrat ja kokeilemaan kestääkö pienen vesilätäkön hentoinen jäänpinta, jos siihen tallaa ja millainen ääni siitä kuuluu. Heinät ja muut kasvit kimmelsivät jäisessä aamukasteessa kilpaa toinen toistaan kauniimpana.

Muurahaiskeko oli hiljentynyt, vaikka sekin oli vielä hetki sitten täynnä elämää. Siilitkin olivat jo varmaan nukkumassa ja karhut etsivät suojaisaa talviunipaikkaa. Nukkuukohan siilit koskaan sienen alla? Tulin ajatelleeksi ison sienen sattuessa kohdalle. Naapurin vanha pappa Aimo kertoi, että siilit voivat kyllä joskus torkkua sienenkin alla, mutta talviunille ne menevät sellaisiin pesiin, joissa on turvallista ja lämmintä nukkua koko talvi. Aimo esitteli itse tekemiään talvipesiä, joita laittoi pihan perälle ja kertoi, että siellä niitä aina muutama talvella nukkuu. Se olikin jännää! Keväällä seurailtiin yhdessä siilien heräilemistä ja laskettiin monta siiliä sieltä kömpii ulos.

Puut olivat laskeneet upean keltapunaisen pukunsa maahan ja sieltä kerättiin mitä upeammilla värityksillä olevia lehtiä sanomalehtien sisään kuivaukseen. Lehtikasoissa pyöriminen oli myös iso juttu, vaikka aikuiset eivät siitä aina niin mielissään olleetkaan.

Aurinkoiset päivät toivat syksylle lämpöä ja hetkittäin tuntui siltä, kuin kesä olisi vielä tullut hyvästelemään ennen lähtöään. Lähtöä tekivät myös linnut, joiden lentoa ihmeltiin monet kerrat tarhan pihalla maaten, kun ei jaksanut pitää päätä koko ajan kenollaan. Toivottelimme linnuille turvallista matkaa pitkälle lennolle.
Pilvisinä päivinä sadepisarat tuntuivat jo todella kylmiltä, vaikka vasta leikkittiin lämpimän sateen keskellä yhtä jos toista leikkiä, eikä haitannut vaikka silloin oli likomärkä. Nyt piti päälle pukea kurapuku joka oli aina inhottavan hiekkainen leikkien jälkeen.

Kirkkaina öinä tähtien tullessa esiin etsittiin tähdenlentoja, joita omasta mielestäni näin kyllä koko ajan. Toiveita mietittiin mennen tullen aina tähdenlennon vilahtaessa taivaan kannella. 

Mihin lie lentävätkään ja ovatko koskaan perillä?  Kuu-Ukko hymyili lempeästi antaen lisää valoa syksyiseen iltaan ja sitä olikin mukava katsoa ikkunasta kaakaota hörppien.

Ensimmäiset hiutaleet leijailivat taivaalta, joita yritettiin napata joko rukkaseen tai suuhun ja lapsen mielen valtasi ensimmäistä kertaa joulun tuntu. Ensimmäiset mäenlaskut tehtiin liukureilla ja jätesäkeillä, kunnes lumi suli ja odoteltiin innolla seuraavia hiutaleita. Pikkuruiset lumi-ukotkin saatiin tehtyä ja muutama lumienkeli.


Sellaisia syksyn muistoja minulla. :) 




-Ninja

Eka puolivuotta plakkarissa – miltä nyt tuntuu?

Luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa on opiskeltu Sampossa nyt reilu puoli vuotta ja nyt on hyvä hetki katsastaa, mitä sitä onkaan tullut tehtyä. 

• Perehdytty luennoilla ympäristön tilaan, luonnonilmiöihin, ympäristöön liittyvään lainsäädäntöön, ympäristönhoitotöihin, erilaisiin luonto- ja ympäristökohteisiin, keruutuotteisiin, retkeilyvarustuksiin, turvallisuussuunnitelmiin ja ja ja…
• Nautittu mitä parhaimmista oppimisympäristöistä: Kuljettu metsissä säällä kuin säällä tehden luontokartoituksia, lajitunnistuksia, suunnistusta… 
• Tehty ”taikoja”, kransseja, pajutöitä, maalauksia,…  Opeteltu asioita myös käsillämme.
• Harrastettu itsenäistä opiskelua enemmän ja vähemmän
• Tutustuttu alueemme erilaisiin ympäristötoimijoihin lukuisilla opintokäynneillä ja asiantuntijavierailuilla (Lappeenrannan kaupungin ympäristötoimi, Imatran kaupungin ympäristötoimi, Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy, Saimaan vesiensuojeluyhdistys, Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutti…) 
• Opeteltu lintuja, kasvilajeja, perhosia, kaloja… (liikkuminen ympäristössä on muuttunut, kun tulee tunnistettua lajeja vähän koko ajan… )
• Pohdittu HOKS-keskusteluissa omaa polkua, tunnustettu aiempaa osaamista ja kartoitettu tulevia työssäoppimisen paikkoja ja mahdollisuuksia
• Tehty erinäinen määrä seminaaritöitä – tsekattu oman kodin kestävällä tavalla toimimista, perehdytty yrityksien kestävään kehitykseen ja annetaan jopa omat suosituksemme kestävämmistä toimintatavoista
• Retkeilty luonnossa, päiväretkillä, yölaulajaretkellä sekä yönyliretkillä yhdessä
• Käytetty raivaussahaa ja moottorisahaa! Kyllä! Turvallisesti ja hyvässä ohjauksessa. 
• Roikuttu Whatsapp-ryhmissä tunteja ja taas tunteja...
• Etsitty ja osin löydettykin sitä omaa juttua luonto- ja ympäristöalalla
• Tutustuttu toisiimme, saatu uusia ystäviä, naurettu ja välillä vähän väännetty ja toivottavasti kasvettu entistä ehommiksi

Kokonaisuudessaan ensimmäiset puoli vuotta on vierähtänyt varsin nopeasti. Jos sie, hyvä lukija, nyt siellä päässä mietit, että kannattaisiko hakea meidän seuraajaksi ( wink wink - hae vaan! )  – NIIN TODELLAKIN KANNATTAA! Olemme raivanneet tietä just siulle ja haastaneet opettajiamme niin, että heilläkin on pikkuhiljaa kartta kasassa. Ihan mahtavan innostavaa opiskelua tärkeän asian äärellä, ni mikäs tässä on opiskellessa!

// Ninni