Lapsuusmuistoja syksystä

Syksymuistoja lapsuudesta

Aloin miettiä uutta blogikirjoitusta ja kun aiheena oli syksy, lähdin miettimään miten itse olen syksyn kokenut lapsena. Mitä muistoja minulla siitä on? Laitoin silmät kiinni ja muistojen elokuva lähti käyntiin.

Ensimmäisenä tuli mieleeni punaposkiset kaneliomenat, jotka tuoksuivat kylmän ulkoeteisen pikkuruisessa komerossa. Siitä aina ohi mennessä piti nakata välipala omena mukaan. Valkeakuulaitakin meillä oli, mutta kaneliomenat olivat parhaimpia. Marjoja kerättiin paljon mummon kanssa silloisen omakotitalomme pihalta pienillä jakkaroilla istuen. Muistan vieläkin kuinka punaiset viinimarjat notkuivat pensaissa ja niitä kiireellä kerättiin talteen ennen kuin räksät kerkesivät asialle. Pihan perältä löytyi myös pullukoita vadelmia, joita pakastettiin rasioihin talven varalle. 

Lämmin kesä alkoi vetäytymään taka-alalle ja illat viilenivät. Täytyi hakea takki päälle, jotta tarkeni olla ulkona. Illat pimenivät myös nopeammin ja aamut olivat täynnä jäätimanttien loistetta auringon heitellessä vielä hentoisia säteitään kirpakkaan syysaamuun. Yksi varma syksyn merkki oli myös koulun alkaminen. Tuntui aina siltä kuin ilma olisi viilentynyt viimeistään sinä päivänä, kun syyslukukausi alkoi.

Syksyn tullessa estradille, muuttuivat myös tuoksut. Kesällä tuoksui vasta leikattu nurmikko, hiekkalaatikon märkä hiekka, syreenit ja naapurin grilli. Syksyn tuoksuissa esiin nousivat sienet, omenat, takan lämmitys ja ensimmäiset pakkaset. 

Katuvalot näyttivät satumaisen kauniilta usvan leijuessa lähellä maanpintaa. Pakkasherran tehdessä omia taikojaan, maa muuttui liukkaaksi ja sieltä löytyi hienoja kuvioita timantti kimmellyksineen, joita piti jäädä tarhareissullakin ihmettelemään monet kerrat ja kokeilemaan kestääkö pienen vesilätäkön hentoinen jäänpinta, jos siihen tallaa ja millainen ääni siitä kuuluu. Heinät ja muut kasvit kimmelsivät jäisessä aamukasteessa kilpaa toinen toistaan kauniimpana.

Muurahaiskeko oli hiljentynyt, vaikka sekin oli vielä hetki sitten täynnä elämää. Siilitkin olivat jo varmaan nukkumassa ja karhut etsivät suojaisaa talviunipaikkaa. Nukkuukohan siilit koskaan sienen alla? Tulin ajatelleeksi ison sienen sattuessa kohdalle. Naapurin vanha pappa Aimo kertoi, että siilit voivat kyllä joskus torkkua sienenkin alla, mutta talviunille ne menevät sellaisiin pesiin, joissa on turvallista ja lämmintä nukkua koko talvi. Aimo esitteli itse tekemiään talvipesiä, joita laittoi pihan perälle ja kertoi, että siellä niitä aina muutama talvella nukkuu. Se olikin jännää! Keväällä seurailtiin yhdessä siilien heräilemistä ja laskettiin monta siiliä sieltä kömpii ulos.

Puut olivat laskeneet upean keltapunaisen pukunsa maahan ja sieltä kerättiin mitä upeammilla värityksillä olevia lehtiä sanomalehtien sisään kuivaukseen. Lehtikasoissa pyöriminen oli myös iso juttu, vaikka aikuiset eivät siitä aina niin mielissään olleetkaan.

Aurinkoiset päivät toivat syksylle lämpöä ja hetkittäin tuntui siltä, kuin kesä olisi vielä tullut hyvästelemään ennen lähtöään. Lähtöä tekivät myös linnut, joiden lentoa ihmeltiin monet kerrat tarhan pihalla maaten, kun ei jaksanut pitää päätä koko ajan kenollaan. Toivottelimme linnuille turvallista matkaa pitkälle lennolle.
Pilvisinä päivinä sadepisarat tuntuivat jo todella kylmiltä, vaikka vasta leikkittiin lämpimän sateen keskellä yhtä jos toista leikkiä, eikä haitannut vaikka silloin oli likomärkä. Nyt piti päälle pukea kurapuku joka oli aina inhottavan hiekkainen leikkien jälkeen.

Kirkkaina öinä tähtien tullessa esiin etsittiin tähdenlentoja, joita omasta mielestäni näin kyllä koko ajan. Toiveita mietittiin mennen tullen aina tähdenlennon vilahtaessa taivaan kannella. 

Mihin lie lentävätkään ja ovatko koskaan perillä?  Kuu-Ukko hymyili lempeästi antaen lisää valoa syksyiseen iltaan ja sitä olikin mukava katsoa ikkunasta kaakaota hörppien.

Ensimmäiset hiutaleet leijailivat taivaalta, joita yritettiin napata joko rukkaseen tai suuhun ja lapsen mielen valtasi ensimmäistä kertaa joulun tuntu. Ensimmäiset mäenlaskut tehtiin liukureilla ja jätesäkeillä, kunnes lumi suli ja odoteltiin innolla seuraavia hiutaleita. Pikkuruiset lumi-ukotkin saatiin tehtyä ja muutama lumienkeli.


Sellaisia syksyn muistoja minulla. :) 




-Ninja