Ajelimme maisemareittejä pitkin laavulle; Vuosisadan tietä harjun päällä sekä puulajipuiston läpi. Vuosisadan tiellä pysähdyimme harjun korkeimmalla kohdalla pikaisesti ja puulajipuistosssa ihailimme vanhoja, jylhiä metsämaisemia.
Saavuttuamme Karjalankallion laavulle meillä oli heti edessä telttojen pystytys, sillä alkoi olla hämärää. Edellinen telttailukerta oli vielä lähes tuoreessa muistissa, joten se oli nopeaa. Toki autoimme kaveria, jos ilmeni ongelmia teltan kanssa.
Syötyämme reippailimme otsalamppujen valossa pienelle kävelylle metsään. Taivaalta tihuutti taas vettä ja vähän räntää. Kokeiltiin myös täysin pimeässä olemista, eli otsalamput sammutettiin välillä. Oli jännä huomata, miten äkkiä silmät tottuikin täyteen pimeyteen. Toki siltikään ei nähnyt muuta kuin pilvisen taivaan ja metrin päässä seisovan vierustoverin muodot.
Palasimme vielä nuotiolle vähän lämmittelemään, ja sen jälkeen olikin jo iltatoimien aika. Vaatekerrosten lisäystä ja telttoihin. Makuupussin sisään päästyä unta ei kauaa tarvinnut odotella, toisin kuin luulin. Viime telttaretkellä nimittäin valvoin lähes koko yön.
Heräsin siihen, kun vieressäni auottiin vetoketjuja ja jostain kuului sahausta. Kömmin makuupussistani aamukahville nuotion ääreen. Pian purimmekin teltat, jonka jälkeen lähdimme kiertämään puulajipuistoa ja luonnonsuojelualuetta kävellen. Puut olivat todella kauniita syysasuissaan, ja monesti hiljennyimmekin vain ihailemaan niitä. Toki opimme myös paljon uutta metsistä ja metsän kasvatuksesta.
Loppuajan tutustuimme monipuoliseen Metsämuseo Lustoon itsekin melko metsäläisen näköisinä..
- Ada
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti