Fennoskandian Vihreä-Vyöhyke

Fennoskandian Vihreä-Vyöhyke Kaakkois-Suomi 23.5.2019

Mitä Fennoskandian Vihreä-Vyöhyke on?

Fennoskandian Vihreä-Vyöhyke on nykyisten ja suunniteltujen luonnonsuojelualueiden ketju Suomen, Norjan ja Venäjän rajaseuduilla. Yhteistyön tavoitteena on luoda Fennoskandian vihreästä vyöhykkeestä rajat ylittävän luonnonsuojeluyhteistyön malli sekä lisätä alueen tunnettavuutta sekä kansallisesti että kansainvälisesti.  (Ympäristöministeriön sivut)

Fennoskandian Vihreä-Vyöhyke seminaarissa käytiin läpi eri toimijoiden hankkeita, yhteistyökuvioita, kestävää luontomatkailua sekä luonnon monimuotoisuuden tämän hetkistä tilannetta. Esitelmät olivat lyhyitä mutta ytimekkkäitä koska esitteleviä tahoja oli monta.

Esitelmiä saatiin kuulla mm Metsähallitukselta, Geopark Saimaalta, Kymenlaakson liitolta, Kaakkois-Suomen ja Etelä-Savon ELY keskuksilta sekä lukuisilta muilta.

Seminaarissa tuotiin vahvasti esille luonnonsuojelun yhteistyö Suomen sisällä, mutta varsinkin myös Venäjän kanssa. Paljon on saatu aikaseksi mutta paljon on vielä kompastuskiviäkin, jotta yhteiset toimintatavat löytävät toisensa. Yhteistyöohjelman teemat ovat lähinnä olleet kaloissa, roskaamisen ennaltaehkäisyssä ja matkailussa. Venäjän puolella roskaamisen kerrotaan olevan erittäin suuri ongelma. Yhteistyöympäristö on sijoittunut pääasiassa Vuoksen alueelle. Tavoitteena on samalla edistää matkailun vetovoimaa kummallakin puolella rajaa Vuoksea ympäröivässä luonnossa. 

Nyt jo käynnissä oleva River Go-hanke saa sisar hankkeekseen elokuussa alkavan Visit Vuoksi- hankkeen joka kestää vuoteen 2020 asti. Edellä mainitun River Go.n myötä on saatu käynnistettyä myös ”Vuoksi Forum” jolla edistetään rajat ylittävää viranomaisten vuoropuhelua. 

Norjalaisesta yhteistyöstä ei puhuttu tällä erää muutoin kuin yleisesti mainiten sivulauseissa.

Kestävä matkailuyrittäminen ja sen tukeminen sekä markkinointi oli yhtenä vahvana teemana. Painotettiin myös paikallisten tuotteiden alkuperämerkintää Do Saimaa-merkintää (Designation of Origin) jota olisi hyvä saada vielä enemmän aktivoiduksi käyttöön.

Do Saimaa merkki kertoo kuluttajille, ravintoloitsijoille ja kauppiaille, että tuote tai raaka-aine on valmistettu tietyllä maantieteellisellä alueella, korkeita laatukriteerejä noudattaen. D.O.-merkityt ruokatuotteet ovat saavuttaneet suurta suosiota erityisesti Etelä-ja Keski-Euroopassa. Lisää tietoa merkinnästä www.dosaimaa.fi

Seminaari tuntui olevan erityisen hyvä verkostoitumisen kannalta. Eri tahojen edustajat saivat tärkeää tietoa toisten erilaisista hankkeista ja ohjelmista. Maksuttomaan seminaariin pääsi myös osallistumaan Skypen välityksellä.

                                       

Opintoretki Pappilanniemen luontopolulle

Lähipäivä keskiviikkona 22.5.2019


Opiskelupäivämme alkoi Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtajan, ympäristöekologian dosentin, Kimmo Saarisen vierailulla luokassamme. Saarinen on Etelä-Karjalassa hyvinkin tunnettu mittavasta työstään alueen luonnon puolestapuhujana. Hän tuntee alueen kasviston kuin omat taskunsa, mutta erityisesti hänen mieltään kuitenkin lämmittävät perhoset.

Lennokkaalla ja innostuneella sykkeellä puhunut Saarinen piti meille mielenkiintoisen luennon omasta työstään erilaisia konkreettisia esimerkkejä kertoen. Mieleen jäi esimerkiksi, että Suomessa on noin miljoona koivunsiitepölylle reagoivaa ihmistä, ja että itse punkkeja ei tarvitse inhota, vain virusta mitä ne kantavat.

Luennon jälkeen lähdimme Lappeenrannan keskustan tuntumassa, Kaukaan tehtaan varjossa sijaitsevalle Pappilanniemen parin kilometrin mittaiselle luontopolulle. Alue muutettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 2017. Pappilanniemestä löytyy lisätietoa täältä, sekä täältä.

Lehtometsää

Pappilanniemen vaihtelevan maaston vuoksi siellä on todella rikas kasvisto. Alueella on edustettuna kaikki suomalasiet perusbiotoopit, paitsi suot, jos ei selvinä alueina, niin ainakin maastoa pirstovina laikkuina. Suurin osa alueesta on kuitenkin lehtoa. (Pappilanniemi - Lappeenrannan (ES) kasviston aarreaitta, Kimmo Saarinen)

Kimmo Saarinen kertoo ja opiskelijat kuuntelevat

Saarisen johdolla pääsimme tutustumaan Pappilanniemen runsaaseen kasvillisuuteen. Tunnistimme helposti lehtometsälle tyypillisimmät kasvit ja puut, kuten sinivuokot, kielot, saniaiset, tuomet ja lehmukset. Saarisen tehtäväksi jäi nimetä ja kertoa meille hieman vieraammista lehtometsän lajeista, kuten idänlinnunherneestä, ukonpalkosta, mustakonnanmarjasta, kuusamasta, paatsamasta ja monista muista mielenkiintoisista kasveista tai puista. Saarinen kertoili tarinoita kasvien hyötykäytöstä enne ja nyt, ja me hämmästelimme kuinka paljon tietoa hänellä onkaan. Ei varmasti ollut ainoatakaan kasvia, jota hän ei olisi tunnistanut ja josta hän ei olisi osannut kertoa. Tieteelliset nimet tulivat ja menivät meidän korvistamme sisään ja ulos. Suomenkielisiäkin nimiä oli vaikea muistaa.

Idänlinnunherne

Metsätähti

Kuusamassa on hento tuoksu

Reittiä kulkiessamme pysähtelimme matkalla tutkimaan, haistelemaan ja tunnustelemaan erilaisia kasveja. Opimme nimeämään lehtometsälle tyypillisiä saniaisia vertailemalla niiden lehtiä toisiinsa. Maahumalan totesimme hieman sitruunan tai mintun tuoksuiseksi. Tieto, joka itseäni ehkä eniten yllätti oli, että kataja on Suomen yleisin puu. Polun varrella ympärillemme katsellessa huomasimme katajia olevan lähes kaikkialla.

Hyvä keino oppia muistamaan kasveja on ottaa niistä kuvia ja nimetä ne samalla.

Pidimme pienen evästauon sileällä rantakalliolla, josta avautui näkymä kaupungille ja saaristoon. Innokkaat geokätköilijät, allekirjoittanut mukaanlukien, livahtivat tilaisuuden tullen läheiselle kätkölle. Kannatti livahtaa, ei nimittäin ollut turha reissu.

Evästauolla

Näkymät saaristoon kalliolta

Retki Saarisen seurassa oli todella antoisa ja mielenkiintoinen. Hänen asiantuntemuksensa ja innokkuutensa luontoa kohtaan on jotakin uskomattoman ihailtavaa ja inspiroivaa näin raakileen luontoalan opiskelijan silmin katsottuna.

Retken jälkeen palasimme vielä koululle luokkaan opiskelemaan luontokartoitusta opettajan johdolla. Luontoselvityksen tekeminen onkin uusi ja mielenkiintoinen opiskeluaihe, johon siirrymme seuraavaksi. Tulemme vielä tekemään useita käyntejä Pappilanniemeen luontoselvityksen tekemistä harjoitellessamme.

Tällaisista päivistä jää itselle hyvä fiilis, vaikka pää tuntuukin tulvivan yli äyräiden kaikesta tiedosta. Tuntuu, että juuri nimetyt kasvit unohtuvat samantien. Luottavaisin mielin on ajateltava, että kyllä sinne muistiinkin jotain jää.

Näiden tarinoiden myötä, suljen koneen tältä etäpäivältä.

Aurinkoista keväistä viikonloppua!

Paula
luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon opiskelija / Sampo

Kangasperhonen

Muovin kierto-seminaari 15.5.2019

Osallistuimme Lappeenrannan Kehruuhuoneella pidettyyn muovin kierto-seminaariin, jonka järjestäjänä toimivat Lappeenrannan seudun ympäristötoimi, Circwaste-hanke sekä Matti Muovinen wanted -haastekampanja.

Tilaisuuden avasi Itä-Suomen yliopiston tutkija Samuel Hartikainen kertomalla, miksi muovi on ongelma ja miten mikromuoveja tutkitaan. Muovi on hyvä ja turvallinen materiaali mutta vain jos sitä käytetään siinä tarkoituksessa, johon se on suunniteltu. Ongelma muovista syntyy siinä vaiheessa, kun se päätyy ympäristöön. Muovi hajoaa luonnossa pieniksi hiukkasiksi, joita kutsutaan mikromuoveiksi. Mikromuoveja taas ei mikään eliö luonnossa hajoa, vaan ne leviävät helposti keveytensä johdosta esimerkiksi vesistöissä. Itä-Suomen yliopisto on tutkinut mikromuovien esiintymistä Kallavedessä. Muovia löytyy käytännössä maapallon joka kolkasta, esimerkiksi Grönlannista.

Makromuovien eli isompien muovikappaleiden vaikutuksesta eliöihin on jo näyttöä. Sekä makro- että mikromuovit aiheuttavat eliöiden kuolemia esimerkiksi tukkimalla ruoansulatuksen tai tukehduttamalla. Mikromuovin vaikutusta eliöiden terveyteen solutasolla on vasta alettu tutkia. Itä-Suomen yliopistossa on valjastettu farmakologian tutkimuksessa käytetty mallintamismenetelmä muovimolekyylien tutkimiseen. Näimme mielenkiintoisen animaation mallinnuksesta, jossa tutkittiin muovimonomeerin kulkua solukalvon kaksoislipidikerroksessa. Mallinnuksen tuloksia hyödynnetään myöhemmin solutason kokeissa. Tutkittua tietoa muovin päätymisestä soluihin ja sitä kautta terveysvaikutuksista tarvitaan, jotta voidaan alkaa asettaa esimerkiksi kieltoja tietyille muovituotteille.

Mitään muoviongelmaa ei olisi, mikäli muovia ei päätyisi luontoon. Suurimpia muovin lähteitä ovat suoran roskaamisen lisäksi esimerkiksi auton renkaat sekä vaatteiden pesussa irtoavat mikromuovit. Luonnonsuojelujärjestöt ovat isossa asemassa tekemässä sekä valistustyötä että roskaamisen vastaisia kampanjoita. Saimme seminaarissa tietoa kahdesta kampanjasta; pidä saaristo siistinä-yhdistyksen ”Siisti biitsi” sekä Lappeenrannan seudun ympäristötoimen ”Matti Muovinen wanted”-haastekampanja.

Siisti biitsi-hankkeessa kuka tahansa voi järjestää rantojen siivouskampanjan ja haastaa myös muita. Kaikki kerätyt roskat luetteloidaan ja tiedot lähetetään yhdistykselle, joka toimittaa ne eteenpäin viranomaisille. Siisti biitsi-kampanjaan pääset tutustumaan täällä. Matti Muovinen wanted-haastekampanjassa etsitään luontoon eksynyttä Matti Muovista kumppaneineen. Kampanjassa haastettiin esimerkiksi asukkaita, kouluja ja urheiluseuroja keräämään roskia 29.4.-13.5.2019 välisenä aikana. Kampanjasta on tarkoitus tehdä jokavuotinen perinne. Lisätietoja kampanjasta löydät täältä.

Muovin aiheuttamien ympäristöongelmien lisäksi myös kestämätön luonnonvarojen käyttö korostuu muovikeskustelussa, sillä monet muovituotteet on jo alunperin suunniteltu kertakäyttöisiksi. Tällaista kulutusta emme voi loputtomiin jatkaa. Etelä-Karjalan jätehuolto tarjoaa ensimmäisenä Suomessa kiinteistöille Lappeenrannan ja Imatran seudulla muovin keräyksen. Tämä voi tarjota myös kustannushyötyä, sillä muovinkeräysastian tyhjennysmaksu on kuivajätettä edullisempi. Suurin osa kotitalouden kuivajätteestähän on muovia. Lisäksi muovia voi viedä sekä EKJH:n että Ringin ekopisteisiin. Kerätty muovi jalostetaan uusiomuoviksi Fortumin Riihimäen laitoksella.

Päivän viimeisenä aiheena kuulimme Circwaste-hankkeesta, joka edistää materiaalivirtojen tehokasta käyttöä, jätteen synnyn ehkäisyä ja materiaalien kierrätystä. Circwaste-hankkeessa toteutetaan pilottihankkeita, joista odotetaan konkreettisia tuloksia, esimerkiksi ylijäämäruoan hyödyntäminen tai muovijakeiden uudelleenhyödyntäminen.

Kaiken kaikkiaan seminaari oli erittäin mielenkiintoinen ja tarjosi taas uusia näkökulmia muoviongelmaan. Toisaalta on silmiä avaavaa kuulla, miten muovi on vallannut koko maapallon eikä sellaista paikkaa enää taida olla, josta ei muovia löytyisi.

Kuinka voi itse vaikuttaa muoviongelmaan? Pysy kuulolla, aiheesta lisää myöhemmin!

Eroon ympäristöahdistuksesta

Saimme koulutehtäväksemme miettiä keinoja, kuinka torjumme mahdollisen ympäristöahdistuksen. Itse en koe tällä hetkellä ympäristöahdistusta, tai en ainakaan tunnista sitä itsessäni.  Näen kuitenkin jatkuvasti siitä merkkejä ympäröivässä maailmassa. ”Tieto lisää tuskaa”-sanotaan, mutta itse ajattelisin, että tieto on myös paras keino välttää ahdistus. Eli Esko Valtaojaa viitaten ”Tiedolla ahdistusta vastaan, siitä on hyvä aloittaa maailman pelastaminen”

Kokosin kirjalistaa itselleni, ja vinkkejä myös muille kiinnostuneille. Tässä alla on muutamia teoksia, joihin aion tutustua opiskeluni aikana. Kirjoissa käsitellään luontoa, eläimiä, ympäristöä ja ihmisen aiheuttamia muutoksia. Kaikki listaamani teokset ovat saaneet palkinnon tai maininnan jossain suomalaisessa kirjallisuuspalkinnossa.

  

Antti Haataja, Pohjoinen 2019

Lauri Jäntin tietokirjapalkinto 2019  

                                                              

Esko Valtaoja, Kaiken käsikirja 2013 (lisäksi muu Esko Valtaojan tuotanto)

Lauri Jäntin tietokirjapalkinto 2013

Työryhmä, Hyvän sään aikana

Kirja palkittiin Kanava-palkinnolla vuoden parhaana tietokirjana ja valittiin tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi sekä voitti Yleisö-Finlandian. Ella Kiviniemen kuvaama kansikuva valittiin Vuoden lehtikuvaksi Kuvajournalismi 2017 -kilpailussa. Syksyllä 2018 kirjan työryhmä sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

Ilkka Hanski, Tutkimusmatkoja saarille.

Vuoden tiedekirjan kunniamaininta 2016

Työryhmä, Metsän salainen elämä

Suomen metsien tuntemattomista lajeista kertova Metsän salainen elämä -kirja on palkittu valtion tiedon julkistamispalkinnolla.

Iiris Kalliola ja Lasse J.Laine, Suomenlasten retkeilyopas 2014

Tieto Lauri palkinto 2016

Kirjoittaja Elina, opiskelija Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto

Toukokuussa taivaalla tapahtuu

Toukokuussa ei ole tulossa auringon- tai kuunpimennyksiä. Toukokuussa pimeä havaintoaika päättyy 11.5 jolloin yöt ovat enää hämäriä, pohjoisessa aurinko ei enää laske 16.5 jälkeen. Kirkkaimmat tähdet ovat aamuhämärissä vielä näkyvissä, kesäkolmion Vega, Deneb ja Altair matalalla idässä. Eta-akvaridien meteoriparvi on aktiivisena aina 28.5 saakka, vaaleiden öiden vuoksi vaatimattomina ja parhaiten näkyvillä aivan eteläisessä Suomessa.

5.5 

 Uusikuu klo. 01.45

6.5
Eta-akvaridien meteoriparven maksimi, tulosuunta Vesimiehen tähdistön suunnalta.

7.5 

Marsin voi havannoida kapean kuunsirpin lähettyviltä kiikareilla 

12.5

Ensimmäinen kuuneljännes klo. 04.12

19.5 

Täysikuu klo. 00.11 

21.5 

Pyöreän kuun lähettyviltä voi kiikareilla nähdä kirkkaan Jupiterin

23.5

Saturnus on kuperan kuun lähettyvillä nähtävissä 

26.5 

Viimeinen kuuneljännes klo. 19.34

(Lähde: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa)

JMLN