Revontulien loimua

Muutama vuosi taaksepäin kävin eräänä iltana koiraa käyttämässä ulkona.  Oli pakkasyö ja täysin kirkas ja selkeä taivas. Taivaalla näkyi tähtien lisaksi vihreän loimu, joka kiemurteli ja liikkui taivaalla; sen lisäksi oli pikkuisen punertavaa. Se oli jotain todella kaunista katsottava ja myös hämmentävää.
Taas on syksy ja ensimmäiset revontulet on nähty viime viikolla myös Lappeenrannan taivaalla kun oli kirkkaat ja koleat illat. Noh, monia varmasti askarruttaa mistä noin kauniit revontulet syntyvät?
Kun auringon sähkömagneettisesti varautuneet hiukkaset osuvat maan ilmakehään etelä- ja pohjoisnavoilla, hiukkaset reagoivat ilmakehän muiden hiukkasten kanssa muodostaen värejä.  Sitä kutsutaan aurinkomyrskyksi. Ne lähtevät auringosta soihduista eli auringon koronapurkauksista. Niitä esiintyy enemmän, kun aurinko on aktiivinen. Eripuolilla maapalloa näitä kutsutaan eri nimillä: pohjoisessa niitä kutsutaan aurora borealis ja etelässä aurora australis.
Kaikille kuvan kaunista syksyä ja alkavaa talvea ja revontulien aikaa, ei muutakun ulos lämpimästi pukeutuen ja taivaan näytelmää katsomaan.



-Eeva

Ylös ulos ja ruskamatkalle

Ruska vetoaa ihmisiin vuosi vuoden jälkeen aina vaan uudelleen. Ruskan aikaan luontopoluilla samoilee energisiä ruskan ihailijoita. Sosiaalinen media täyttyy väriloiston kyllästämistä luontokuvista; pääosissa henkeäsalpaavan kauniit lehtipuut ja maaruskan värjäämät varvut. Luonnon oma taidenäyttely on avattu, ja kaikilla on vapaa pääsy. 

 

Ruskanaika innostaa ihmisiä lähtemään retkeilemään; toisille riittää oman pihapiirin ja lähialueen ihastelu, toiset hakevat elämyksiä kauempaa. Lappi on noussut kärkisijalle ruskamatkailussa. Innokkaimmat ruskanautiskelijat ostavat lentolipun Italiaan Toscanaan tai vaikkapa Japaniin Kiotoon. Ruskamatkailuun sopii siis kaikki sellaiset maapallon kohteet, joilla on selvästi erotettavat vuodenajat. 

Matkaa suunniteltaessa tulee ottaa huomioon ruskan ajoittuminen. Pohjoislapin ruskahuippu on syyskuun toisella viikolla, kun taas Kuusamon korkeudelle kannattaa matkustaa vasta syyskuun puolivälin jälkeen. Ruska etenee leveysasteittain, ja esimerkiksi eteläsuomalaiset nauttivat ruskan kauneudesta vasta lokakuussa.

Ulkomaisiin kohteisiin ehtii vielä Suomen matkailun jälkeenkin. Virossa ruska värjää luonnon lokakuun viidennestä päivästä alkaen, Pohjois-Saksassa ja Puolassa ruskahuippu on marraskuussa. Japanin matkaajan lomapäivät sijoittuvat myös marraskuulle, jolloin ruskan lisäksi saadaan nauttia myös lämpimistä syyspäivistä lämpötilan ollessa 20 asteen tuntumassa. 

Ruskamatkailun suosio näkyy turismibisneksessä; erilaisia valmismatkoja löytyy sekä perinteisiin kotimaan kohteisiin, että eksoottisempiin ulkomaan kohteisiin. Perinteisesti ruskasta nautitaan kuitenkin omatoimimatkoilla. Ruskamatkailusta puhuttaessa monille tulee mieleen kymmenkilometriset patikointitaipaleet Lapin tunturimaastoissa. Ruskasta voi kuitenkin nauttia ihan jokainen, sillä sen kokemiseen tarvitaan vain ulko-oven avaaminen.

 Kirjoittaja Elina, Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto

Retkikeittimien testailua

Kotoani löytyy neljä erilaista retkikeitintä; vanha spriillä toimiva Trangia, Primuksen Mimer kaasukeitin, MSR:n Pocket Rocket kaasukeitin, sekä uudehko hankintani Savotan Big Bad Stoven risukeitin. Päätin testailla kuinka nämä keittimet toimivat, ja mitä eroja niiden käytössä huomaan.

Testailin keittimiä oman pihan nuotiopaikalla. Keitin kaikilla keittimillä pannullisen vettä (1 litra). Viimeisestä pannullisesta keitin sitten nokipannukahvit, ja kylläpä se maistuikin hyvältä reilun tunnin ulkona olemisen ja touhuilujen päätteeksi.

Painotan, että nämä ovat vain minun omia kokemuksiani keittimistä, sinun kokemuksesi voivat olla hyvinkin erilaisia tai poikeita minun kokemuksistani. En ole retkeilyalan asiantuntija enkä ammattilainen. Joitakin vaelluksia olen tehnyt, mutta enimmäkseen päiväretkeillyt kotimaan kansallispuistoissa ja ulkomailla. Lähiretkeilyä harrastan patikoiden, meloen, lumikenkäillen ja maastopyöräillen.

Ja sitten itse asiaan. Ensimmäisenä laitoin pöhisemään käytettynä ostamani MSR:n Pocket Rocket kaasukeittimen. Keitin piti melko kovaa pöhisevää ja kohisevaa ääntä, mutta vesi kiehui siinä suhteellisen nopeasti. Keittimen etuna nopeuden lisäksi on myös todella pieni koko. Sen saa taiteltua pieneen rasiaan, eikä se paina juuri mitään. Toki kaasusäiliö painaa sitten sen mitä painaa, riippuen säiliön koosta. Keitin kiinnitetään kaasupullon päälle kiertämällä. Liekkiä on helppo säädellä säätimestä.

Pocket Rocket painaa 119g (kyllä!) ja mitat ovat 10,2x5x5,1cm. Se maksaa n. 30 euroa ilman kaasua. Ihan hauska ja näppärä keitin vaikka päiväretkelle mukaan.
Tarvinnee toimiakseen tuulensuojan kovalla tuulella. Tukevalla alustalla ei tunnu niin kiikkerälle.

MSR:n Pocket Rocket keitin pienessä punaisessa rasiassa.

Keittimen "sakarat" ovat taiteltavat.

Seuraavaksi testiin pääsi ihan uusi ja käyttämätön risukeitin. Se on valmistettu rosteriteräksestä ja painaa noin puoli kiloa. Kuljetuspussiin pakatun keittimen mitat ovat 16,5x17x1cm. Risukeitin on kotimainen Avainlipputuote.

Itse pidän risukeittimen ideasta todella paljon, koska elävä tuli on aina elävä tuli. Vaikka keitin on pieni verrattuna nuotiotuleen, siitä saa lämpöä ja keitin on ekologinen. Big Bad Stoven hinta n. 40 euroa. Savotalla on useita erilaisia risukeittimiä. Tämä on uusin ja hinnakkain. Halvimmat maksavat n. 20 euroa. 

Harjoittelin keittimen kokoamista youtube videon avulla, ja se oli suhteellisen helppo koota, kun muistaa osien oikean kokoamisjärjestyksen. Loppujen luopuksi kokosin etuseinän kuitenkin väärinpäin, mutta se ei tuntunut vaikuttavan keittimen toimintaan. Huomasin tämän vasta valokuvasta. Vesi kiehui vajaassa kymmenessä minuutissa. Tosin risuja sai laittaa keittimeen melkoista tahtia. Suosittelenkin varaamaan valmiiksi pieniä pätkittyjä risuja, kun keittimellä alkaa kokkailemaan. Lopuksi keittimen pitää antaa jäähtyä, ja tuhkat poistetaan varmistaen, etteivät ne syty enää uudelleen.

Risukeittimen voi sytyttää metsäpalovaroituksen aikanakin, vaikka itse en tätä ymmärrä. Samalla tavalla kipinä voi tästäkin lentää maastoon, kun nuotiostakin. Tosin "vaaralliset tai pohjasta kuumenevat tai kipinöivät risukeittimet rinnastetaan avotuleen, joten niitä ei saa käyttää metsäpalovaroituksen aikana" (ulkoilunmaailma.fi). Tällaiset "vaaralliset keittimet" lienee lähinnä kotitekoisia ja määritelmä avuotuleen rinnastettavuudesta melko tulkinnanvaraista. Itse käytän harkintaa risukeittimen kanssa, enkä sytytä sitä metsäpalovaroituksen aikana. Silloin käytän kaasukeittimiä. 

Risukeittimen saa myös sytyttää missä tahansa erämaassa ja kansallispuistoissa sekä luonnonpuistoissa, erillistä tulipaikkaa ei välttämättä tarvitse, kunhan huolehtii, että keitin on palamattomalla alustalla.

Miinuksena on keittimen nokisuus siinä vaiheessa kun alat purkamaan sitä takaisin pakkauspussiin. Huomioitavaa on, että myös astiat nokeentuvat ruokaa laittaessa.

Risukeittimiä on markkinoilla pilvin pimein eri valmistajilla, ja näppärimmät tuunaa sellaisen itse. 

Vielä tässäkään vaiheessa, en tajunnut etuosan olevan väärinpäin :D.
Savotta Big Bad Stove.

Risukeitin sopii niille, jotka tykkää tuleen tuijottelusta

Risukeittimen pakkauspussi on näppärä.

Kolmantena keittelin vettä Primuksen Mimerillä, joka on ollut meillä vuosia. Hyväksi todettu keitin tämäkin, tosin painavampi ja vie enemmän tilaa kuin ensimmäisenä testaamani keitin. Keitin kierretään kaasusäiliöön ja liekinsäädin on turvallisesti alempana. Mimer oli käytössä hiljaisempi kuin Pocket Rocket, mutta tehokkuudessa ovat mielestäni yhtä hyviä. En huomannut juurikaan eroa.

Talviretkeilijän on syytä huomioida, että kaasukeittimet tarvitsevat talvikaasua toimiakseen. Primus Mimerin hinta on n. 30 euroa ilman kaasusäiliötä. Keittimen pakkausmitat ovat 12,5x10,5x7,5cm ja se painaa n 300g. Näppärä ja nopea keitin oli tämäkin, vaikka en käyttänyt sitä ihan täydellä teholla. tämäkin keitin tarvinnee erillisen tuulisuojan kovassa tuulessa.

Primus Mimer

Tällä keittimellä voi hyvin kokkailla vaikka paistinpannullakin

Viimeisenä testasin vielä Trangian, joka meillä on ollut mukana kaikilla vaelluksilla, sen varmatoimisuuden ja helppouden takia.

Trangia kaikkine asioineen ja polttoaineineen vie tilaa rinkasta melko paljon. Toki ruuanlaittoastioita tarvitsee millä tahansa keittimellä kokkaileekin. Trangioita on myös kaasukäyttöisinä, niistä minulla ei ole kokemusta. Meidän keitin on siis spriikeitin.

Trangioita on saatavailla erilaisilla varusteilla, kattiloilla, paistinpannuilla ja kahvipannuilla. Hinta kipuaa sitä korkeammaksi, mitä parempi valikoima härpäkkeitä tulee mukana. Peruspaketin saa 60-80 eurolla. Astioita voi aina ostaa lisää ja keittimen poltinkin on varaosatavaraa. Polttoainepullo maksaa 13-18 euroa kaupasta riippuen. Spriillä toimiviin Trangioihinkin on varasosina saatavilla kaasupoltin.

Pakkauspussi on i s o, ja siihen mahtuu astioita pilvin pimein. Plussana on, että alumiinista valmistetut astiat on suunniteltu niin, että ne menevät näppärästi sisäkkäin. Meillä säilytetään sisimmässä astiassa (Trangian oma kahvipannu) tulitikut ja poltin muovipussissa. Trangian perussetti, joka maksaa n. 80 euroa, painaa kilon verran. Toki mitä enemmän on astioita, sitä enemmän se painaa. Lisäksi painoa tulee polttoainepullosta. 

Vesi kiehui Trangiassa hieman hitaammin kuin risukeittimessä, johtunee alun liian pienestä liekistä. Trangiassa on helppo valmistaa ruokaa useammallekin henkilölle, joten esim. kahdestaan retkeillessä painoa voi jakaa; toinen kantaa keittimen ja toinen teltan. Liekinsäätimellä voi leikkiä säädellä, mutta säätimen käyttö vaatii harjoittelua, samoin kuin koko Trangian kokoaminenkin. Trangian liekki nokeaa jonkun verran astioita. 

Trangia on retkeilykeittimien aatelia, mutta  kaasukeittimet ovat nopeudellaan ja helppoudellaan erittäin varteenotettavia vaihtoehtoja. 

Nokipannukahvit kuksasta on parasta

Trangiassa on perussetti astioita mukana, kaikki muut keittimet tarvitsevat ruuanlaittoon erikseen ostettavat astiat. Nykyään on markkinoilla niin paljon erilaisia retkiruuanvalmistukseen tarkoitettuja astioita, ettei niiden hommaaminen liene kovin haastavaa jos kaasu- tai risukeittimen hommaakin. Itse suosin kevyitä ja helposti pakattavia asioita. Samoin astioiden pitää pysyä keittimien päällä tukevasti. Testissä käyttämäni kahvipannu on teräspannu, jota käytän kahvinkeittoon kotinuotiolla ja asuntovaunulla liikuttaessa. 

Vaikea sanoa minkä keittimen valitsisin jos pitäisi vain yksi valita. Onneksi ei tarvitse valita, vaan voi käyttää erilaisia keittimiä erilaisissa olosuhteissa ja erilaisilla retkillä. 

Kaasukeittimet ovat nopeita, Trangia varma kelissä kuin kelissä, ja risukeittimessä saa aidon nuotiotunnelman. Ruoka valmistuu varmasti kaikissa, tosin kaasukeittimellä ruuan tehneet ovat jo syöneet, kun risukeittimellä ja Trangialla kokkailevat vielä hämmentävät soppaa. 

Risukeittimen hiilijalanjälki on pienin, kun se käyttää polttoaineenaan uusiutuvaa luonnonvaraa. 

Testissä syksyinen sää oli hieman tuulinen, pilvipoutainen ja lämpötila n. +12 astetta. Sormia hieman paleli touhuillessa, mutta onneksi oli risukeitin, jonka lämmössä voi sormia lämmitellä. 

Risukeittimeen sai lisätä risuja ja tikkuja melko nopeaan tahtiin, muuten tuli alkoi hiipua.

Tälläsia turinoita tällä kertaa. Ihanaa ja värikästä syksyn aikaa kaikille luonnossa liikkujille!

Lämmintä vaatetta päälle, retkievästä ja lämmintä juotavaa mukaan, reppu selkään ja luontoon ihmettelemään ruskaa ja lintujen syysmuuttoa!

Paula 

Opiskelija

Luonto- ja ympäristöalan pt

Saimaan ammattiopisto Sampo

Syysmieli

Yöt tummuu, ilma raikastuu ja taivaalta kaikuu muuttolintujen sinfoniaa. Luonnon upein väriloisto on käsillä, ja on aika valmistautua seuraaviin hyytäviin kuukausiin. Mielen valtaa tietty haikeus ja seesteisyys, kesä on nyt virallisesti ohi. Huomasitteko, että 23.9. vietettiin syyspäivän tasausta ja toivotettiin lähestyvä talvi sekä pimeys tervetulleiksi.
Syksy, ja varsinkin liian sukkelasti ohi vilahtava ruska on monille mieluisinta aikaa vuodesta. Ymmärrän sen, itsekin kun lukeudun syysihmiseksi. Ruskan kauneuden lähestulkoon kerkeää unohtaa, kunnes se sykähdyttää uudestaan vuosi toisensa jälkeen. Huomaan joka kerran pohtivani: oi kunpa aina näyttäisi tältä! Palautuuko mieleesi, mistä tuo ruskaksi kutsuttu värien loistokkuus johtuu?

Ruskassa on kyse mm. puiden lehtien ja maan varpujen sisältämästä klorofyllistä, eli tutummin lehtivihreästä, josta joudutaan luopumaan talvesta selvitäkseen. Tähän johtaa valon vähenemisestä ja lämpötilan alenemisesta aiheutuva yhteyttämisen loppuminen. Lehtivihreän sisältämät molekyylit varastoituvat puun runkoon ja juuriin, kunnes ne keväällä auringonsäteiden lämmittäessä otetaan uudelleen käyttöön. Uskomatonta, miten luonto mukautuu eri vuodenaikoihin! Vihreän väriaineen tilalle astelevat karotenoidit, antosyaanit ja ksantofyllit jotka muodostavat ruskan keltaiset ja punertavat sävyt. Toisinaan saattaa nähdä täysin kellastuneita puita jo keskellä kesää, tällöin on kyse kuivuudesta. Oletko huomannut, että poikkeuksena harmaa- ja tervaleppä pudottavat lehtensä vihreinä? Lue täältä lisää jos asia jäi askarruttamaan: http://vintti.yle.fi/yle.fi/luonnossa/page.php/kysymykset/68/index.html

Lopuksi: Tiedätkö miten vanha kansa on juhlinut syksyä ja ottanut lähestyvän talven vastaan? Tulevana sunnuntaina 29.9. on perinteisesti vietetty Mikon päivää. Silloin sato on lopullisesti korjattu ja eläimet toimitettu laiduntamasta. Mikon päivästä lisää täällä: http://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/mikon-paiva


Mukavia syyspäiviä toivotellen,
Miisa

"PUU KAATUUU !!! "  

Mistä tunnistaa motivaation ? NO siintä, kun innokkaat ryhmäläiset ovat raivaussahat tanassa ja hihkuu intona lupaa odottaen, että "joko saa mennä !?  

Viime viikon lähipäivät starttasimme Ruokolahden metsäkoululta jännittynein, mutta varsin innokkain mielin. Viimeinkin oli koittanut hetki, jolloin pääsisimme käsiksi raivaussahaan ja moottorisahaan. Metsäkoululta saimme opettajaksemme pitkän linjan ammattimetsurin  Tero Martikaisen. 

Suuntasimme Imatran Vuoksenniskalle pusikoituneeseen puistokohteeseen, jossa suorittaisimme raivausta Teron opastuksella. Ensin kävimme läpi raivaussahan turvallista käyttöä ja opettelimme säätämään valjaat jokaiselle sopivaksi. Olihan niissä nippeliä ja nauhaa kerrakseen ensikertalaiselle. Säätömahdollisuudet kuitenkin yllättivät allekirjoittaneen positiivisesti ja n.8 kiloinen työväline tuntui yllättävän kevyeltä  käyttää.

 Ensin piti kartoittaa tilannetta; Mitä lähtee ja mitä jää !?

Vielä maltetaan hetki.. Turvallisuus ennen kaikkea !

Jakaannuimme ryhmiin niin, että osa pääsi sahojen kanssa tositoimiin ja osa keräsi raivattua risukkoa ja puustoa kasoihin. Näin varmistettiin jokaiselle työrauha-ja turvallisuus. Saimme itse käyttää harkintakykyä raivauksessa, eikä opettaja hengittänyt niskaan, vaan osoitti luottamusta tarkkailemalla meitä vähän kauempaa, mutta silti jokainen sai tarvitsemansa tuen ja avun. Opettajamme olikin varsinainen "viilipytty",  ryhmän rymytessä innokkaina pitkin puistikkoa. Tämä lisäsi varmasti meidän ensikertalaistenkin itseluottamusta ryhtyä toimeen. 

Vaikka sää vaikutti alkuun vilpoiselta, tuli työn touhussa hiki. Tero kertoikin kattavasti kaikesta raivaustyöhön liittyvästä, jopa siitä, kuinka tulisi pukeutua turvallisesti, mutta silti mukavasti sääolosuhteet huomioon ottaen.

Tuumasta toimeen ! Viimein saatiin lupa ryhtyä hommiin.

Jotkut uskalsivat aloittaa heti vähän pikkurisuja järeämmistä. 

Vaikka moni meistä varmasti jännitti päivän kulkua, eikä sahahommat  jokaisen työnkuvaan tule kuulumaan, oli päälimmäisenä fiiliksenä aistittavissa into -ja ilo uuden oppimisesta, ehkä jopa itsensä ylittämisestä. Iloinen raivaajajoukko poistui koteihinsa, odottavin mielin, olihan meillä vielä toinen jännä päivä metsäkoululla.

Toisena päivänä suuntasimme Ruokolahden Salosaareen .
Moottorisahaan tutustuminen aloitettiin tietenkin turvallisuusasioilla. Käytiin läpi koneen osat, työn kulku vaihe vaiheelta ja kaikki turvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Kenelläkään ei luonnollisestikaan ollut asiaa sahan varteen ilman kunnollisia suojavarusteita. "Niin pientä sahahommaa ei olekkaan, etteikö pukisi viiltosuojahousuja jalkaan " kuului eilisestä tutuksi tulleen metsurin sanat.
Ensimmäisenä päivänä jokaiselle meistä oli jaettu ensiapupakkaukset, jotka kuuluivat turvallisten työvaatteiden vakiovarusteisiin. 

Pian olimme vaiheessa, jolloin opettajamme näytti meille, kuinka se puu nyt sitten oikeaoppisesti kaadetaan. Hän esitteli meille eri tekniikoita ja työvälineitä eri vaiheisiin. 

 Kaatokolon tulee olla oikeassa kulmassa, suunnassa - ja oikean kokoinen.

Pistosahaustekniikka oli esimerkkinä erilaisista sahaustavoista. Ei aloittelijoille, haastavuutensa takia.

Kaatosahausraon ja kaatokolon väliin jätetty sahaamaton alue; pitopuu, joka toimii kaatuvan puun saranana.

Vielä tässä vaiheessa emme tainneet olla varmoja, että kaatohommiksihan se menisi meillä muillakin...vai olimmeko sittenkin, sen verran vakavana ja hiljaa ryhmämme kuunteli  Teron opetusta.

Luulot pois ja teoriasta käytäntöön. Aloitetaan alaoksien karsinnalla.

Opettaja seurasi suoritusta, antoi tarvittaessa lisäohjeita ja tsemppasi meitä.

Kaikkien ei tarvinnut kaataa puuta, mutta jokainen harjoitteli sahan käyttöä.

Taas kerran sai huomata ryhmän kantavan voiman, kuinka tsemppi kannattelee ja nauru vapauttaa. Oli se sen verran hienoa, että riemuvoitolta se tuntui. Eväät maistui urakan jälkeen ja metsurin kehumina on tästä hyvä jatkaa matkaa! "Tekemisen meininki!" ja "Motivaatiota löytyy!"  Näillä  tsempeillä kepeästi kohti uusia oppimisen seikkailuja.

 🍃Taina 

Luonnonkeruutuotteet ja sieniretki

Tämän viikon teemana opetuksessamme on ollut luonnonkeruutuotteet. Torstain lähipäivänä 5.9. lähdimme Raipon metsään etsimään ja tutkiskelemaan mm. sieniä, puolukoita, mustikoita ja kanervankukkia. Tiesittekös, että kanervankukista on mahdollista keittää rauhoittavaa teetä? Kuluvan kesän kuivuus valitettavasti näkyy luonnossa paikoitellen huonona marjasatona ja sienien puutteena. Löysimme kuitenkin useita eri sienilajeja tutkittavaksemme ja niihin perehdyimmekin syvällisemmin. Suurimman vaikutuksen minuun teki ruskotatti, jonka lakin leikkuupinta muuttui kauniin sinertäväksi.

Evästauon pidimme tunnelmallisella Kurkisuon laavulla. Myöhemmin kuulimme opettajaltamme pienen luennon sienistä ja niiden laajoille alueille ulottuvista rihmastoista, jotka risteilevät jalkojemme alla. Luennon jälkeen ymmärsin, että ilman sieniä maailmamme olisi hyvin erilainen. Sienet tarjoavat ravintoa metsän asukkaille, eloperäistä ainesta luonnon kiertoon ja symbioosin puiden kanssa. Maan alla piilee monimutkainen ja luonnon kiertokulun kannalta merkittävä maailma, jota liian harvoin tulee ajatelleeksi. Kiehtovaa, eikö?

Harjoituksena eläydyimme sienten maailmaan laskeutumalla maantasoon ja tutkimalla ympäristöämme. Pohdimme muun muassa miltä sienirihmasto tuoksuu? Miltä mykorritsosfäärissä näyttää? Hetken päästä lepäilimme kaikki pehmeän maan sylissä. Paikalle tuodusta kaiuttimesta alkoi kuulua musiikkia. Koin havahduttavan, emotionaalisen hetken kun eräs pätkä Jean Sibeliuksen Finlandia hymnistä soi kauniisti yhdessä männyissä humisevan tuulen kanssa. Tunsin suurta ylpeyttä puhtaasta, jylhästä ja ainutlaatuisesta luonnostamme. Tuo hetki oli käsittääkseni kaikille mieluinen.

Ei kiirettä, stressiä tai aistien ylikuormittumista.
Ei mennyttä.
Ei tulevaa.
Vain tämä hetki.



Miisa

30.8.2019 Retki Savitaipaleen Rovastinojalle

Lähdimme perjantai-iltana koululta kohti Rovastinojan esihistoriallista asuinpaikkaa, jossa vietimme yhden yön telttailun merkeissä.

Teltat pystytetty, nyt ruokaa!

Saavuimme paikalle hieman ennen iltaseitsemää, joten tavaroiden autosta purun ja telttojen pystyttämisen jälkeen olikin jo aika laittaa nuotio tulille iltapalaa varten. Kokeilussa oli tällä kertaa appelsiinimuffinit, joiden tekemisessä olikin puuhaa! Taikina ei oikein millään halunnut pysyä appelsiinin sisällä, vaan pursuili ulos minkä kerkesi. Liekityksestä selvinneet muffinit tosin tuntuivat käyneen hyvin kaupaksi, vaikka ei niissä paljoa syömistä ollut. Harjoittelimme illalla myös tulusten käyttöä vaihtelevalla menestyksellä.

Appelsiinimuffinien valmistusta.

Tulusten testausta.

Liekitys! Tai ainakin melkein.

Pari meistä lähti vielä sieneen ennen pimeän laskeutumista. Pakkohan se oli, kun metsä oli niin otollisen näköinen! Kurkien karjunta sävelsi sieniretkeä oikein mukavasti, tosin paluumatkalla sillan alla piilottelevat sorsat pelästyttivät pahemman kerran lentoon lähtiessään. En ole montaa kertaa nähnyt sorsan lentävän puuhun! Saaliin suuruuskin yllätti, sillä löysimme männynherkkutattia sekä muutaman hassun koivunpunikki- ja herkkutatin. Hurjimmat kävivät vielä uimassa ennen nukkumaan käyntiä.

Täällä ne sorsat piileskeli!

Erittäin hyvin nukutun yön jälkeen pakkasimme romppeet ja lähdimme lyhyelle kävelylle metsään ennen paluumatkaa. Sieltä bongasimme suovehkan ja rantapalpakon.

Tavaraa oli mukana riittävästi yhdeksi yöksi.

Suovehka.

Rantapalpakko.

Onneksi luvattua ukkosmyräkkää ei tullut ja saimme viettää Rovasintojalla aivan ihanan lämpimän elokuisen yön.