Luonnonkeruutuotteet ja sieniretki

Tämän viikon teemana opetuksessamme on ollut luonnonkeruutuotteet. Torstain lähipäivänä 5.9. lähdimme Raipon metsään etsimään ja tutkiskelemaan mm. sieniä, puolukoita, mustikoita ja kanervankukkia. Tiesittekös, että kanervankukista on mahdollista keittää rauhoittavaa teetä? Kuluvan kesän kuivuus valitettavasti näkyy luonnossa paikoitellen huonona marjasatona ja sienien puutteena. Löysimme kuitenkin useita eri sienilajeja tutkittavaksemme ja niihin perehdyimmekin syvällisemmin. Suurimman vaikutuksen minuun teki ruskotatti, jonka lakin leikkuupinta muuttui kauniin sinertäväksi.

Evästauon pidimme tunnelmallisella Kurkisuon laavulla. Myöhemmin kuulimme opettajaltamme pienen luennon sienistä ja niiden laajoille alueille ulottuvista rihmastoista, jotka risteilevät jalkojemme alla. Luennon jälkeen ymmärsin, että ilman sieniä maailmamme olisi hyvin erilainen. Sienet tarjoavat ravintoa metsän asukkaille, eloperäistä ainesta luonnon kiertoon ja symbioosin puiden kanssa. Maan alla piilee monimutkainen ja luonnon kiertokulun kannalta merkittävä maailma, jota liian harvoin tulee ajatelleeksi. Kiehtovaa, eikö?

Harjoituksena eläydyimme sienten maailmaan laskeutumalla maantasoon ja tutkimalla ympäristöämme. Pohdimme muun muassa miltä sienirihmasto tuoksuu? Miltä mykorritsosfäärissä näyttää? Hetken päästä lepäilimme kaikki pehmeän maan sylissä. Paikalle tuodusta kaiuttimesta alkoi kuulua musiikkia. Koin havahduttavan, emotionaalisen hetken kun eräs pätkä Jean Sibeliuksen Finlandia hymnistä soi kauniisti yhdessä männyissä humisevan tuulen kanssa. Tunsin suurta ylpeyttä puhtaasta, jylhästä ja ainutlaatuisesta luonnostamme. Tuo hetki oli käsittääkseni kaikille mieluinen.

Ei kiirettä, stressiä tai aistien ylikuormittumista.
Ei mennyttä.
Ei tulevaa.
Vain tämä hetki.



Miisa