Vesien vekkulit nisäkkäät; piisami, saukko ja majava

Mikä yhdistää otsikossa mainittuja nisäkkäitä? –Ne elävät suurimman osan ajasta vedessä.

Meillä asuu piisami

Istun laiturilla kesäiltana. Tuuli suhisee rantapuissa ja kuikka laulaa jossain toisella puolella kotijärveä Pien-Saimaalla. Laiturin alla molskahtaa. Herra piisami lähtee iltauinnilleen. Aurinko laskee kauniisti, ja kohta tämä laiturin alla majaileva vesirotaksikin kutsuttu, Suomen suurin myyrä, nostaa päänsä vedenpinnalle. Sen pää piirtyy kauniisti juuri auringon laskuun. 

Piisami iltauinnilla toukokuun lopulla 2019.
(Oma kuva-albumi) 

Piisami liikkuu hämärässä ja öisin. Kesäiltoina sen voi bongata rantakivillä, tai uimaan mennessä kuulla sen molskahtavan laiturin alta pakoon.

Sinne se lipuu veden alle niin nopeaan, ettei kuvia ehdi ottamaan.
(Oma kuva-albumi)

Piisami on haitallinen vieraslaji, ja se on tuotu Pohjois-Amerikasta Eurooppaan 1900-luvun alussa. Euroopasta se levisi tänne meille joitakin vuosikymmeniä myöhemmin. Se kuuluu Piisamia on pyydystetty sen  turkin takia.

Piisami rakentaa jopa metrinkorkuisen pesäkeon rannan tuntumaan. Sisäänkäynti on vedenpinnan alapuolelta. Piisami pesii rehevillä järvillä ja syö pääasiassa heiniä, varpuja, järviruokoa, kuolleita kaloja, sammakoita ja hyönteisiä. Ruokailupaikalle se jättää ruuantähteet suuriksi keoiksi.

Viime kesänä siivosimme laiturin rakenteista kaksi täyttä kottikärryllistä simpukan kuoria pois. Oli piisameille simpukat maistuneet. 

Saukko on lystikäs ja leikkisä näätäeläin

Saukon läsnäolon huomaa parhaiten yöllä kosken rannalle ilmestyneistä lumijäljistä. Mutta saukkoon voi onnekkaasti törmätä myös täydessä päivänvalossa.

Jäljet kertovat, missä saukkoa kannattaa tarkkailla. Joskus saukon pääsee näkemään myös joen tai järven jäällä, laukkaamassa kohti uutta koskipaikkaa. Saukko liikkuukin aktiivisesti, pitkiäkin matkoja myös jäällä ja lumella. Saukot ylittävät myös kannaksia tuntemilleen virtapaikoille. Ja laskevat rinteitä! Joka päivä ei voikaan tavata tätä hauskaa ja leikkisää eläintä samoilla paikoilla, koska saukon elinpiiri on laaja. Ylipäätään kohtaamiseen tarvitaan onnea. Jäljistä on kuitenkin helpoin aloittaa.

Saukon jälkiä Hiitolanjoella. (Kuva: Taina Laakso)

 Rauhoitetun saukon kanta on vahvistunut ja se on taas mukavan elinvoimainen. Saukon voi tavata yhtä lailla Etelä-Suomen pienten jokien varsilta kuin pohjoisen vuolailla virroilla tai vaikkapa Ruijasta Jäämeren rannoilta. (Suomenluonto.fi)

Saukko on taitava kalastaja, ja viihtyy talvisin sulan ja virtaavan veden äärellä.

Saukon jälkiä virtaaavan veden äärellä. (Kuva: Taina Laakso)

 Majava, luonnon oma biopuhdistaja

Metsiemme uuttera eläininsinööri majava työskentelee ahkerasti luonnon monimuotoisuuden puolesta. Tuore tutkimus paljastaa, että majavalammilla elää lähes kaksi kertaa enemmän nisäkäslajeja kuin tavallisilla metsälammilla. Myös nisäkkäiden yksilömäärä on isompi. Eikä tässä vielä kaikki: majavien läsnäolo hyödyttää kaloja, sammakoita, hyönteisiä ja vesilintuja.

Majava muokkaa maisemaa jatkuvasti ja patoaa kaatamiensa puiden avulla vesistöjä. Kun vesi nousee, tulvan alle jää puiden lisäksi kasvillisuutta, mutta sitten kun majavat hylkäävät alueen, pato alkaa hapertua, ja vedenpinta laskee. 

Kun maisema palautuu niittymäiseksi, se palvelee esimerkiksi uhanalaisia perhosia. Ne viihtyvät entisestä vedenpohjasta puskevan ravinnerikkaan kasvillisuuden seassa. (yle.fi Majava –metsänomistajan riesa, vai ahkera luonnonsuojelija)

Majavan kaatamat puut (Kuva: Taina Laakso)

Suomessa elää kaksi majavalajia kanadanmajava ja euroopanmajava. Majavat metsästettiin sukupuuttoon 1800-luvun Suomessa. Se oli aikoinaan tärkeä riistaeläin, ja sen nahalla käytiin kauppaa.

Majavia tuotiin meille Pohjois-Norjasta ja toisaalta myös Pohjois-Amerikasta, eikä tiedetty kyseessä olevan kaksi eri lajia, jotka eivät voi lisääntyä keskenään. Itä-Suomessa asuvat kanadanmajavat valtaavat alaa Länsi-Suomeenkin.

Majavien patoaltaat ovat tärkeitä elinalueita vesilinnuille ja monille uhanalaisillekin kosteikkolajeille. Majavaa voikin kutsua luonnonsuojelijaksi tai luonnon omaksi biopuhdistajaksi.

Tiesitkö, että majava on norsun lisäksi  maapallon ainoa eläin joka voi kaataa täysikasvuisen puun? Ja että, majava on Euroopan suurin jyrsijä, joka voi painaa lähemmäs 30 kiloa.

Majava on taitava metsuri (Kuva: Taina Laakso)

Helmikuussa Savonlinnassa uutisoitiin majavan tehneen niin suuren padon, että sen vesi uhkasi nousta asuintaloon. Jutun voit lukea tästä linkistä.

Vekkuleista vesien nisäkkäistä tarinoi, Paula 

Siili

          

Pihamaalla on hipihiljaista. Yhtäkkiä aidan viereltä alkaa kuulua kahinaa.

Jokin liikkuu mutta mikä?

Siili on lähdössä öiselle ruuanhaku reissulle.

Hyönteisyöjiin kuuluva siili on pihojen tuttu asukki.

Sen lyllerrys lehtikasoissa on monien mielestä varsin sympaattinen näky.

Siilin ulkomuotoa hallitsee selkäpuolta peittävä tanakat piikit, jotka ovat ruskean ja vaalean kirjavia.

Naamassa,vatsassa ja raajoissa on karkea harmahtavakarva.

*siili on 20-30cm pitkä.

Siili viihtyy ihmisasutuksen liepeillä suojaisissa paikoissa kuten pensaikoissa.

Siilit syövät hyönteisiä etanoita, kastematoja, sammakoita ja myyriä.

Siilit tappavat myös käärmeitä.

Kompostit ovat siileille varsinaisia magneetteja, koska niissä riittää monenlaista purtavaa.

Siilit menevät talvella horrostamaan.

Talvipesä syntyy heinistä, lehdistä ja risuista rakennuksien alle.

Horroksessa siilin ruumiinlämpö  laskee neljään asteeseen.

Se saa energiaa kudoksiinsa kertyneestä ruskeasta rasvasta. 

Aseistettu rauhansankari

Siiliä on luonnehdittu aseitelluksi rauhansankariksi.

Epäilemättä tämä mieltymä välittää siilien keskeiset ominaisuudet.

Lähtökohtaisesti se elää leppoisalta vaikuttavaa elämäänsä, mutta uhan ilmetessä se käpertyy sisäänpäin ja nostaa piikit esiin.

Antiikin aikana siilien pikkinahkoja käytettiin kankaiden pörhentämiseen ja lihaa lääkkeeksi.

Siilien lihan uskottiin ehkäisevän hiustenlähtöä.

Viiniköynnökseen ripustettu siilinnahan uskottiin ehkäisevän rakkaiden aiheuttamia tuhoja.

Siilien koettiin olevan viisas; Pliinus vanhempi 23-79 jaa kehui siilin viisautta.

Keskiaikainen  eläinkirja Bestiarum puolestaan kiitteli siilien älyä kun vaara uhkaa sen viisaus näkyi

tavassa kerätä piikeillään marjoja ja siilien rakentamassa pesässä on kaksi uloskäyntiä.

Muistathan että siileille ei saa antaa maitoa vaan vettä.

tietolähteenä pohjolan voimaeläimet -kirja
tekijä eevuska

Rotta ja kotihiiri

Rotta

Rottia on aina vihattu ja niistä on haluttu päästä eroon, koska ne koetaan usein hygieniahaitaksi, sekä ongelmalliseksi levitessään kaupunkeihin ja tätä myötä asuinrakennuksiin, joissa ne saattavat aiheuttaa suurtakin tuhoa. Pystyvätpä rotat järsimään jopa haurasta betonia 14cm vuodessa kasvavilla hampaillaan, pitääkseen ne sopivan mittaisina. Tätä jyrkkää suhtautumista rottia kohtaan ei tarvitse ihmetellä myöskään kaikkien tunteman ’’mustan surman’’ (1340–50) tälle vuosituhannelle jättämän trauman takia. Tällöin Yersinia pestis -bakteerin levittäjänä oli mustarotta (Rattus Rattus) joka on nykyisin kuollut Suomesta sukupuuttoon, mutta erittäin harvoin se saattaa saapua mm. laivojen mukana Suomeen. Rotat on jyrsijöiden suku, johon kuuluu 55 lajia. Rotta on luokiteltu Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi.

Itsekin olen kokenut inhotusta rottia kohtaan tavatessani niitä Lontoon metrotunneleissa ja lukiessani uutisia ’’jättiläisrotista’’ joihin aina silloin tällöin törmätään. Toisaalta taas olemme kesyttäneet Suomessakin ainoasta tavattavasta rottalajista isorotasta (Rattus Norvegicus) lemmikiksi soveltuvan lajin. Moniko kuitenkaan tietää millaisia otuksia rotat oikeasti ovat ja mitä niiden huonon maineen taakse kätkeytyy? Rotta on ällistyttävästi levinnyt lähes jokaiseen maailmankolkkaan kaikkein pohjoisimpia alueita lukuunottamatta. Tästä voidaan päätellä, että se on todella sopeutuvainen eläin ja sen ruokavalio on äärimmäisen monipuolinen syödessään mitä milloinkin on tarjolla. Rotta on myös todella ketterä liikkuessaan paikasta toiseen, onhan se erinomainen uimari ja kiipeilijä. 

Kiinalaisessa kalenterissa alkoi hiljattain rotan vuosi ja se onkin Kiinassa todella arvostettu eläin. Kiinassa on lukuisia tarinoita rotista, joissa se usein kuvaillaan kekseliäänä ja ovelana olentona. Rotalla on kautta aikojen ollut Kiinassa uskollinen rooli ihmisen kumppanina ja meillä olisikin noilta nokkelilta jyrsijöiltä paljon opittavaa..

Monella tulee varmasti ensimmäisinä ajatuksina rotasta mieleen eläinkokeet. Mitäpä rotalla ei olisi testattu ja kokeiltu, se on ollut pitkään suosituimpia eläimiä erilaisissa tutkimuksissa. Karua faktaa on, että eläinkokeet aiheuttavat tutkittavalle kohteelle paljon kärsimystä ja kipua, joten mielestäni ehdottomasti ainakin eläinkokeilla testatusta kosmetiikasta ja kodinpuhdistusaineista olisi hyvä päästä eroon. Itse pyrin aina suosimaan eläinkokeettomia tuotteita. Koe-eläinasiaa en ala tässä tekstissä sen enempää avaamaan, aiheen tulenarkuuden takia.

Kotihiiri (Mus musculus)

Rotalla ja kotihiirellä on paljon yhteistä, kuuluvathan molemmat jyrsijöiden lahkoon ja ovat rottaeläimiä, sekä levinneet ympäri maailmaa tehokkaasti. Molemmat ovat kaikkiruokaisia (viljatuotteet, ruantähteet, siemet, hyönteiset jne.) ja erittäin taitavia uimaan, kiipeilemään ja hyppimään. Kotihiiren erottaa rotanpoikasesta suurten takajalkojensa ja suuren päänsä vuoksi, kuten alla olevassa kuvassa on havainnollistettu:

Mustarotan (Rattus rattus) ja isorotan (Rattus norvegicus), sekä poikasen ja kotihiiren (Mus musculus) eroavaisuuksia.

Monia odottaa talven jälkeen mökillä kotihiirten aikaansaannokset, kun niiden papanoita löytyy ympäriinsä ja reikiä on nakerrettu sinne sun tänne. Rakennuksen pienet kolot kannattaakin etsiä ja paikata, sekä pitää huolta elintarvikkeiden kunnollisesta säilytyksestä, roskien käsittelystä ja kompostin tiiviydestä. Kotihiiri ei nuku talviunta, joten se etsii suojaisia paikkoja, mistä löytyy helposti ravintoa. Rotan ohella, myös kotihiiri on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, mutta se ei ole rauhoittamaton maanisäkäslaji.

Kotihiirinaaras voi synnyttää jopa 40 poikasta vuodessa ja kerralla poikasia syntyy noin 5-7 kappaletta. Poikaset ovat sukukypsiä jo 35-40 päivässä. Kotihiiren voi sekoittaa metsähiireen ja peltohiireen, jotka ovat hieman samannäköisiä. Metsähiiri on kuitenkin hiiristämme suurin ja peltohiirellä kulkee tumma juova päästä häntään, keskellä selkää.


Kirjoittaja: Miisa P.


Lähteet
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/nisakkaat/rotta  
https://www.vieraslajit.fi/lajit/MX.49649/show
https://www.ksml.fi/teemat/era-ja-luonto/Rotta-muutti-cityyn/963128
https://www.helsinki.fi/fi/projektit/kaupunkirotat/isorotta-kaupunkien-asukki
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/01/01/kadonneet-elaimet-pahamaineinen-mustarotta
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/nisakkaat/kotihiiri
https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/suomen-rottakantaa-kartoitetaan-isorotta-on-inhottu-tuholainen-rakas-lemmikki-ja-tarkea-koe-elain-842461/
https://www.tunturisusi.com/rotat/
https://kiinalainenuusivuosi.fi/rotta-kiinalaisessa-kulttuurissa/
Suuri hiirikirja – Casta, Stefan ; Ullström, Staffan ; Lempinen, Ulla 2009