Siili

          

Pihamaalla on hipihiljaista. Yhtäkkiä aidan viereltä alkaa kuulua kahinaa.

Jokin liikkuu mutta mikä?

Siili on lähdössä öiselle ruuanhaku reissulle.

Hyönteisyöjiin kuuluva siili on pihojen tuttu asukki.

Sen lyllerrys lehtikasoissa on monien mielestä varsin sympaattinen näky.

Siilin ulkomuotoa hallitsee selkäpuolta peittävä tanakat piikit, jotka ovat ruskean ja vaalean kirjavia.

Naamassa,vatsassa ja raajoissa on karkea harmahtavakarva.

*siili on 20-30cm pitkä.

Siili viihtyy ihmisasutuksen liepeillä suojaisissa paikoissa kuten pensaikoissa.

Siilit syövät hyönteisiä etanoita, kastematoja, sammakoita ja myyriä.

Siilit tappavat myös käärmeitä.

Kompostit ovat siileille varsinaisia magneetteja, koska niissä riittää monenlaista purtavaa.

Siilit menevät talvella horrostamaan.

Talvipesä syntyy heinistä, lehdistä ja risuista rakennuksien alle.

Horroksessa siilin ruumiinlämpö  laskee neljään asteeseen.

Se saa energiaa kudoksiinsa kertyneestä ruskeasta rasvasta. 

Aseistettu rauhansankari

Siiliä on luonnehdittu aseitelluksi rauhansankariksi.

Epäilemättä tämä mieltymä välittää siilien keskeiset ominaisuudet.

Lähtökohtaisesti se elää leppoisalta vaikuttavaa elämäänsä, mutta uhan ilmetessä se käpertyy sisäänpäin ja nostaa piikit esiin.

Antiikin aikana siilien pikkinahkoja käytettiin kankaiden pörhentämiseen ja lihaa lääkkeeksi.

Siilien lihan uskottiin ehkäisevän hiustenlähtöä.

Viiniköynnökseen ripustettu siilinnahan uskottiin ehkäisevän rakkaiden aiheuttamia tuhoja.

Siilien koettiin olevan viisas; Pliinus vanhempi 23-79 jaa kehui siilin viisautta.

Keskiaikainen  eläinkirja Bestiarum puolestaan kiitteli siilien älyä kun vaara uhkaa sen viisaus näkyi

tavassa kerätä piikeillään marjoja ja siilien rakentamassa pesässä on kaksi uloskäyntiä.

Muistathan että siileille ei saa antaa maitoa vaan vettä.

tietolähteenä pohjolan voimaeläimet -kirja
tekijä eevuska