Talvilintujen bongausta

Sinitiaiset pihan puissa

Helmikuinen lauantaiaamu on leuto. Lunta on onneksi vihdoinkin sen verran, että voi puhua jo talvesta. Tulen koirien kanssa kotipihaan aamulenkiltä, ja kuulen melkein maaliskuun kevätpäiviin verrattavaa lintujen liverrystä lähes joka puolelta pihaa. 

Päätän hakea kiikarit ja kupposen aamiaiselle valmiiksi keitettyä kahvia. Kamerankin ripustan kaulaan siltä varalta, että saisin jonkun kuvan napattua. Kamerani objektiivi on umpisurkea lintukuvaukseen, mutta on se parempi kuin vielä onnettomampi puhelimen kamera.

Kauempana hakkuuaukean yläpuolella lentelevät harakat, ja närhi käy koputtelemassa talipalloa ruokintapaikalla. Parkkeeraan itseni puiden katveeseen ja nautin lintujen ilmaiskonsertista. Yritän tunnistaa niitä äänistä. Tali- ja sinitiaisen äänet ovat helposti erotettavat, samoin jossain kauempana piipittävät punatulkut. Sitten kuulen ääniä, joita en tunnista. Joko asialla on joitakin muita lintuja taitavasti matkivat talititaiset, tai sitten meidän pihapiiriin on löytänyt tiensä joitakin meille uusia lajeja.

Sinitiaisia on runsaasti

Huomaan, että ruokintapaikalla surraa parvi pyrstötiaisia. Pidätän hengitystäni ja olen innoisssani niistä. Olen bonganut pyrstötiaisia aiemmin naapureiden ruokintapaikoilta, mutta nyt ne ovat löytäneet myös meidän apajat. Mahtavaa! Pyrstötiaisia on mukava seurata. Ne surraavat ja pörräävät ympäriinsä kuin pienet helikopterit. Niiden lento on hidasta ja hieman pompahtelevaa sini- ja talitiaisiin verrattuna. Olen niin haltioissani noista kauniista linnuista, että unohdan ottaa niistä kuvia. 

Hetken päästä pyrstötiaiset lehahtavat lentoon ja katoavat. 

Vaihdan hieman bongauspaikkaa ja näen puissa ylösalaisin roikkuvia lintuja. Tunnistan ne urpiaisiksi. Urpiaiset ovat vierailleet pihallamme aiemminkin. Tarkemmin kiikaroituani huomaan urpiaisten parvessa vihervarpusen. Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen linturetkiopas Jari Kiljunen kertoi toissa viikonlopun pihabongaustapahtumassa, että vihervarpuset saattavat usein liikkua urpiaisparvien mukana. Tieto pitää siis paikkaansa.

Urpiainen

Bongaillessani kuulen jostain kauempaa harmaapäätikan äänen. Sen vihellyssarja on helppo tunnistaa. Näköhavaintoa siitä en saa. 

Yllättäen ruokintapaikan läheiseen puuhun lennähtää jokin lintu, jota en heti tunnista. Se on puunkuoren (kaarnan) värinen ja lähtee kiipeämään pitkin puunrunkoa. Äkkiä se hypähtää seuraavan puun rungolle ja kiipeää puun runkoa ylöspäin kuin spiraalina. Sen on pakko olla puukiipijä, ajattelen. Nopea googlaus varmistaa asian. Uusi laji bongattu, taas. Niin siistiä!

Etsi kuvasta puukiipijä.

Lähes joka aamu lähimetsästä kuuluvaa korpin raakuntaa ei tänä aamuna kuulu. Ehkä hän on avannut äänensä jo hieman aiemmin aamulla. Myöskään pihapiirimme vakiolintuihin kuuluvia käpytikkoja ei tänä aamuna näy eikä kuulu. 

Tunnin bongailujen jälkeen lähden hymyssä suin aamupalan laittoon, ja puran koneelle muutaman kuvan. Pienellä muokkauksella saan tähän blogiin joitakin kuvia laitettavaksi. 

Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut, että lintubongaukseenkin voi hurahtaa. Kaikkea se opiskelu teettääkin. Tämä viikko oli huikea näin aloittelevan lintubongarin silmin. Toissapäiväisen koulupäivän Kärnäkosken linnoituksella kruunasi koskikarojen näkeminen. Koskikaroja ei ihan joka päivä näekään, mikäli ei satu asumaan virtaavan ja sulana pysyttelevän vesistön läheisyydessä. 

Koskikara Kärnäkoskessa Savitaipaleella

Kevät koittaa jo pian, ja maaliskuu tulee olemaan varmasti hienoa ja linturikasta aikaa seurailla ensimmäisten muuttolintujen paluuta. Huhtikuussa tulevatkin jo peipot, rastaat, punarinnat, västäräkit ja muut tutut pihojen linnut ilahduttamaan meitä pitkän talven jälkeen.

Tiesitkö, että helmi-maaliskuu on hyvää aikaa pöllöretkille? Maaliskuussa Ekly järjestää Imatralla ohjatun pöllöretken. Täältä löydät heidän muutkin retket ja tapahumat.

Hurahda sinäkin lintubongauksen kiehtovaan maailmaan. Alkuun pääset vaikka marketin parin kympin kiikareilla ja kirjaston lintuopaskirjalla. Lintubongaus on hauska tapa opetella tunnistaamaan lintuja ja samalla, kuin huomaamatta saat nauttia raittiista ulkoilmasta. Älä ihmettele, jos harrastuksen koukuttaessa sinut, huomaat hommanneesi hieman paremmat kiikarit ja viettäväsi yhä enemmän aikaa luonnossa. Näin käy usealle meistä.

Birdlifella on haaste; 100 lajia vuodessa. Viime vuonna jäin tavoitteesta ja sain 81 erilaista lintua bongattua. Tänä vuonna aion saavuttaa tuon 100 lintua!

Lintuja bongaili, Paula