"PUU KAATUUU !!! "  

Mistä tunnistaa motivaation ? NO siintä, kun innokkaat ryhmäläiset ovat raivaussahat tanassa ja hihkuu intona lupaa odottaen, että "joko saa mennä !?  

Viime viikon lähipäivät starttasimme Ruokolahden metsäkoululta jännittynein, mutta varsin innokkain mielin. Viimeinkin oli koittanut hetki, jolloin pääsisimme käsiksi raivaussahaan ja moottorisahaan. Metsäkoululta saimme opettajaksemme pitkän linjan ammattimetsurin  Tero Martikaisen. 

Suuntasimme Imatran Vuoksenniskalle pusikoituneeseen puistokohteeseen, jossa suorittaisimme raivausta Teron opastuksella. Ensin kävimme läpi raivaussahan turvallista käyttöä ja opettelimme säätämään valjaat jokaiselle sopivaksi. Olihan niissä nippeliä ja nauhaa kerrakseen ensikertalaiselle. Säätömahdollisuudet kuitenkin yllättivät allekirjoittaneen positiivisesti ja n.8 kiloinen työväline tuntui yllättävän kevyeltä  käyttää.

 Ensin piti kartoittaa tilannetta; Mitä lähtee ja mitä jää !?

Vielä maltetaan hetki.. Turvallisuus ennen kaikkea !

Jakaannuimme ryhmiin niin, että osa pääsi sahojen kanssa tositoimiin ja osa keräsi raivattua risukkoa ja puustoa kasoihin. Näin varmistettiin jokaiselle työrauha-ja turvallisuus. Saimme itse käyttää harkintakykyä raivauksessa, eikä opettaja hengittänyt niskaan, vaan osoitti luottamusta tarkkailemalla meitä vähän kauempaa, mutta silti jokainen sai tarvitsemansa tuen ja avun. Opettajamme olikin varsinainen "viilipytty",  ryhmän rymytessä innokkaina pitkin puistikkoa. Tämä lisäsi varmasti meidän ensikertalaistenkin itseluottamusta ryhtyä toimeen. 

Vaikka sää vaikutti alkuun vilpoiselta, tuli työn touhussa hiki. Tero kertoikin kattavasti kaikesta raivaustyöhön liittyvästä, jopa siitä, kuinka tulisi pukeutua turvallisesti, mutta silti mukavasti sääolosuhteet huomioon ottaen.

Tuumasta toimeen ! Viimein saatiin lupa ryhtyä hommiin.

Jotkut uskalsivat aloittaa heti vähän pikkurisuja järeämmistä. 

Vaikka moni meistä varmasti jännitti päivän kulkua, eikä sahahommat  jokaisen työnkuvaan tule kuulumaan, oli päälimmäisenä fiiliksenä aistittavissa into -ja ilo uuden oppimisesta, ehkä jopa itsensä ylittämisestä. Iloinen raivaajajoukko poistui koteihinsa, odottavin mielin, olihan meillä vielä toinen jännä päivä metsäkoululla.

Toisena päivänä suuntasimme Ruokolahden Salosaareen .
Moottorisahaan tutustuminen aloitettiin tietenkin turvallisuusasioilla. Käytiin läpi koneen osat, työn kulku vaihe vaiheelta ja kaikki turvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Kenelläkään ei luonnollisestikaan ollut asiaa sahan varteen ilman kunnollisia suojavarusteita. "Niin pientä sahahommaa ei olekkaan, etteikö pukisi viiltosuojahousuja jalkaan " kuului eilisestä tutuksi tulleen metsurin sanat.
Ensimmäisenä päivänä jokaiselle meistä oli jaettu ensiapupakkaukset, jotka kuuluivat turvallisten työvaatteiden vakiovarusteisiin. 

Pian olimme vaiheessa, jolloin opettajamme näytti meille, kuinka se puu nyt sitten oikeaoppisesti kaadetaan. Hän esitteli meille eri tekniikoita ja työvälineitä eri vaiheisiin. 

 Kaatokolon tulee olla oikeassa kulmassa, suunnassa - ja oikean kokoinen.

Pistosahaustekniikka oli esimerkkinä erilaisista sahaustavoista. Ei aloittelijoille, haastavuutensa takia.

Kaatosahausraon ja kaatokolon väliin jätetty sahaamaton alue; pitopuu, joka toimii kaatuvan puun saranana.

Vielä tässä vaiheessa emme tainneet olla varmoja, että kaatohommiksihan se menisi meillä muillakin...vai olimmeko sittenkin, sen verran vakavana ja hiljaa ryhmämme kuunteli  Teron opetusta.

Luulot pois ja teoriasta käytäntöön. Aloitetaan alaoksien karsinnalla.

Opettaja seurasi suoritusta, antoi tarvittaessa lisäohjeita ja tsemppasi meitä.

Kaikkien ei tarvinnut kaataa puuta, mutta jokainen harjoitteli sahan käyttöä.

Taas kerran sai huomata ryhmän kantavan voiman, kuinka tsemppi kannattelee ja nauru vapauttaa. Oli se sen verran hienoa, että riemuvoitolta se tuntui. Eväät maistui urakan jälkeen ja metsurin kehumina on tästä hyvä jatkaa matkaa! "Tekemisen meininki!" ja "Motivaatiota löytyy!"  Näillä  tsempeillä kepeästi kohti uusia oppimisen seikkailuja.

 🍃Taina