Lähipäivä keskiviikkona 22.5.2019
Opiskelupäivämme alkoi Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtajan, ympäristöekologian dosentin, Kimmo Saarisen vierailulla luokassamme. Saarinen on Etelä-Karjalassa hyvinkin tunnettu mittavasta työstään alueen luonnon puolestapuhujana. Hän tuntee alueen kasviston kuin omat taskunsa, mutta erityisesti hänen mieltään kuitenkin lämmittävät perhoset.
Lennokkaalla ja innostuneella sykkeellä puhunut Saarinen piti meille mielenkiintoisen luennon omasta työstään erilaisia konkreettisia esimerkkejä kertoen. Mieleen jäi esimerkiksi, että Suomessa on noin miljoona koivunsiitepölylle reagoivaa ihmistä, ja että itse punkkeja ei tarvitse inhota, vain virusta mitä ne kantavat.
Luennon jälkeen lähdimme Lappeenrannan keskustan tuntumassa, Kaukaan tehtaan varjossa sijaitsevalle Pappilanniemen parin kilometrin mittaiselle luontopolulle. Alue muutettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 2017. Pappilanniemestä löytyy lisätietoa täältä, sekä täältä.
 |
| Lehtometsää |
 |
| Kimmo Saarinen kertoo ja opiskelijat kuuntelevat |
Saarisen johdolla pääsimme tutustumaan Pappilanniemen runsaaseen kasvillisuuteen. Tunnistimme helposti lehtometsälle tyypillisimmät kasvit ja puut, kuten sinivuokot, kielot, saniaiset, tuomet ja lehmukset. Saarisen tehtäväksi jäi nimetä ja kertoa meille hieman vieraammista lehtometsän lajeista, kuten idänlinnunherneestä, ukonpalkosta, mustakonnanmarjasta, kuusamasta, paatsamasta ja monista muista mielenkiintoisista kasveista tai puista. Saarinen kertoili tarinoita kasvien hyötykäytöstä enne ja nyt, ja me hämmästelimme kuinka paljon tietoa hänellä onkaan. Ei varmasti ollut ainoatakaan kasvia, jota hän ei olisi tunnistanut ja josta hän ei olisi osannut kertoa. Tieteelliset nimet tulivat ja menivät meidän korvistamme sisään ja ulos. Suomenkielisiäkin nimiä oli vaikea muistaa.
 |
| Idänlinnunherne |
 |
| Metsätähti |
 |
| Kuusamassa on hento tuoksu |
Reittiä kulkiessamme pysähtelimme matkalla tutkimaan, haistelemaan ja tunnustelemaan erilaisia kasveja. Opimme nimeämään lehtometsälle tyypillisiä saniaisia vertailemalla niiden lehtiä toisiinsa. Maahumalan totesimme hieman sitruunan tai mintun tuoksuiseksi. Tieto, joka itseäni ehkä eniten yllätti oli, että kataja on Suomen yleisin puu. Polun varrella ympärillemme katsellessa huomasimme katajia olevan lähes kaikkialla.
 |
| Hyvä keino oppia muistamaan kasveja on ottaa niistä kuvia ja nimetä ne samalla. |
Pidimme pienen evästauon sileällä rantakalliolla, josta avautui näkymä kaupungille ja saaristoon. Innokkaat geokätköilijät, allekirjoittanut mukaanlukien, livahtivat tilaisuuden tullen läheiselle kätkölle. Kannatti livahtaa, ei nimittäin ollut turha reissu.
 |
| Evästauolla |
 |
| Näkymät saaristoon kalliolta |
Retki Saarisen seurassa oli todella antoisa ja mielenkiintoinen. Hänen asiantuntemuksensa ja innokkuutensa luontoa kohtaan on jotakin uskomattoman ihailtavaa ja inspiroivaa näin raakileen luontoalan opiskelijan silmin katsottuna.
Retken jälkeen palasimme vielä koululle luokkaan opiskelemaan luontokartoitusta opettajan johdolla. Luontoselvityksen tekeminen onkin uusi ja mielenkiintoinen opiskeluaihe, johon siirrymme seuraavaksi. Tulemme vielä tekemään useita käyntejä Pappilanniemeen luontoselvityksen tekemistä harjoitellessamme.
Tällaisista päivistä jää itselle hyvä fiilis, vaikka pää tuntuukin tulvivan yli äyräiden kaikesta tiedosta. Tuntuu, että juuri nimetyt kasvit unohtuvat samantien. Luottavaisin mielin on ajateltava, että kyllä sinne muistiinkin jotain jää.
Näiden tarinoiden myötä, suljen koneen tältä etäpäivältä.
Aurinkoista keväistä viikonloppua!
Paula
luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon opiskelija / Sampo
 |
| Kangasperhonen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti