Villojen pesua

Hankin viime vuoden syksyllä vanhan rukin, jonka kunnostusprojekti odottelee vieläkin aloituspäivämääräänsä. Sen välttelyn tiimoilta tuli sitten ostettua noin puolitoista kiloa kevään kerinnän villoja, pesun ja karstauksen harjoitteluun. Ei ajatella sitä kehräystä vielä, jookos?

Voin kertoa että 47 neliön asunnossa tuoksu oli melkoisen muhkea kun villat odottelivat kylpyyn pääsyä!

Säkissä ihan sitä itseään.

Ämpäriin lämmintä vettä ja näppituntumalla hajusteetonta, nestemäistä pesuainetta. Villaa mahtuu astiaan yllättävän paljon, mutta on kuitenkin tärkeää varmistaa ettei sitä pakkaa liian tiukkaan, sillä sen pitää saada liota kunnolla.

Nami nami vaan!

Annoin herkullisen näköisen sopan hautua tunnin, jonka jälkeen huuhtelin villat haalealla vedellä niin monta kertaa että huuhteluvesi oli kirkasta. Huuhtelu kannattaa suorittaa varovasti puristellen, sillä villa huopuu tässäkin vaiheessa herkästi.

Huuhdeltu villa edustavasti vessan lattialla.

Huuhtelun aikana oli helppo nyppiä sekaan jääneet ylimääräiset härpäkkeet pois.

Kuivat villat pelastettuna WC:n keltaiselta valolta.

En kokenut pidempää liotusta tarpeelliseksi, sillä villa vaikutti riittävän puhtaalta ja voin aina pestä sen uudestaan kehräyksen jälkeen. Kuivasin villan saunan lauteille levitettynä, aina välillä sitä möyhien.  

Nyt vaan karstaustalkoita aloittamaan!