Lintujen syysmuuton tarkkailua

Syksy Saimaalla

Tänä syksynä tarkkailin erityisesti lintujen syysmuuttoa koti-ikkunoista ja laiturilta kiikaroiden. Ehkä tätä bongailua ja tarkkailua on edesauttanut opiskelu luontoalalla, ja kiinnostus lintuja kohtaan lajituntemuksen lisääntyessä.

Asumme Saimaan rannalla, joten pihastamme on ollut hyvät puitteet niin vesilintujen, kuin muidenkin lintujen syysmuuton tarkkailuun.

Elokuun alkupäivinä huomasin lokkien (kala-, harmaa- ja selkälokki) kaikonneen järveltä. Enää ei kuulunut joka aamuista kirkuntaa, eikä niitä tarvinnut hätistellä laiturilta pois. Kalatiirat sen sijaan olivat vallanneet laiturin lokkien jälkeen. Kummastelin lokkien katoamista, ja tarkistin niiden syysmuuton aikataulun todeten, että ne ovat yksi aikaisimmista lajeista jotka lähtevät. Toki ne ovat vastaavasti myös aikaisia muuttajia keväällä. Ensimmäiset tulevat jo hyvissä ajoin ennen jäiden lähtöä. Lokit talvehtivat Länsi- ja Etelä-Euroopassa, Itämeren eteläosissa sekä Afrikassa.

Elokuun lopulla kuikat alkoivat kerääntyä parviksi järvelle lähestyvän muuton merkiksi. Ennen kuikkia lähtivät tiirat kohti Afrikan eteläosien rannikoita, ja rantasipit Etelä-Eurooppaan ja Afrikkaan. Niiden varsinaista muuttoa en havainnut, ne olivat vain kadonneet rannastamme. 

Laulujoutsenet, joita järvellämme oli nähty vain alkukesällä, palasivat syyskuun loppupuolella lepuuttelemaan muuttomatkoillaan reilun kymmenen yksilön parvissa. Oli upea katsoa niiden laskeutumisia ja nousuja, sekä matalia ylilentoja. Muutaman tunnin ne saattoivat lepäillä ja kaakattaa järvellä, kunnes jatkoivat matkaansa kohti Etelä-Ruotsia ja Länsi-Eurooppaa.

Vastarannalla on isoja peltoja, joissa lukuisat hanhiparvet ruokailivat ja lepäilivät muuttomatkallaan. Samoilla pelloilla näimme myös joutsenparvia. Suurten, satojen yksilöiden hanhiparvien lentoja ja laskeutumisia sai seurailla lukuisina iltoina syyskuun lopulla. Yleensä illalla auringonlaskun aikoihin ne pitivät suurinta meteliä ylilennoillaan ja laskeutuessaan pellolle. Kanadanhanhet talvehtivat Itämeren eteläosissa, ja valkoposkihanhet Länsi-Euroopassa. 

Hanhet lentävät suurissa parvissa

Kauniina ja lämpiminä syysiltoina oli mukava istua laiturilla ja kuunnella luonnon ääniä.

Räkätti- ja punarastaat ilmestyivät syys-lokakuun vaihteessa pihapiiriin suurina parvina kuin tyhjästä.  Ehkä viikon kaksi ne syöksähtelivät pihapuissa ja keräsivät ruokaa puista, pensaista sekä maasta, kunnes katosivat yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. Rastaat talvehtivat Länsi-, Koillis- ja Eteläeuroopassa.

Isokoskeloita, joita ensin luulin silkkiuikuiksi, on järvellämme pesinyt melko runsaasti, ja pitkin kesää ne uiskentelivat poikasineen rannassamme. Lokakuussa ne alkoivat kerääntyä järvelle suuriksi, kymmenten, jopa satojen  yksilöiden parviksi. Parvia on ollut järvellä useiden viikkojen ajan, ja edelleenkin niitä voi havaita päivittäin. Tosin nyt parvet on enää muutamien kymmenien yksilöiden suuruisia, eli pienentyneet selvästi. Isokoskelot muuttavat talveksi pääosin Itämeren eteläosiin ja Ahvenamaalle.

Isokoskeloita aamunkoitteessa lokakuussa

Yhden sinisorsapoikueen näin koko kesänä. Mihin lienee sorsat kadonneet. Kirjosiepot ja västäräkit olivat kadonneet vähin äänin pihapiiristä elo-syyskuulla. Kirjosiepot talvehtivat Länsi-Afrikassa ja västäräkit Koillis-Afrikassa ja Lähi-Idässä.

Kaunisääninen lurittelija, punarinta perheineen pesi kuusiaitamme suojissa koko kesän. Punarinnat  hypähtelivät iloisesti kiviaidalla kuusenoksien katveessa. Viimeisin havaintoni punarinnasta oli lokakuun luopulla. Punarinta talvehtii välimeren maissa, jotkut saattavat jäädä Etelä-Suomeenkin talveksi.

Samalla kun muuttolinnut ovat parvi toisensa jälkeen lähteneet kohti lämpimiä talvehtimisseutuja, ovat sini- ja talitiaiset tulleet koputtelemaan ikkunalaudoille ruuan ja lämmön toivossa. Hirsien välistä törröttävistä eristetupoista päätellen, ne ovat kaivelleet eristeistä lämmikettä itselleen. 

Lintujen talviruokinnan aloitin jo ensimmäisten yöpakkasten saavuttua lokakuun alussa. Lintulaudalla ovat vierailleet tähän mennessä sini- ja talitiaisten lisäksi viherpeippoja, hömötiaisia, käpytikkoja, harmaapäätikkoja, närhiä, harakoita ja variksia, sekä punatulkkuja. Lintujen lisäksi oraville maittaa ruoka oikein hyvin. 

Nyt kun suurin osa muuttolinnuista on jo lähtenyt, on ilo seurata lintulaudalla ruokailevia lajeja. Hömötiaista en muista viime talvena pihapiirissämme nähneen, mutta laji on oikein tervetullut lisä linturavintolaamme. Närhet rohmuavat paljon ruokaa ja tuntuukin, että ruokintapaikalle saa viedä päivittäin täydennystä, mutta toisaalta nälkähän se on niilläkin. 

Kuva on puhelimella otettu ja siksi huono, mutta kyllä siinä hömötiainen on ruokailemassa.

Ehkä koko kesän yksi sykähdyttävimmistä lintuhetkistä oli sääksen bongaaminen kalastuspuuhissa järvenselällä syyskuun alussa. Se teki upean kierteisen syöksyn veteen, ja nousi salamannopeasti ylös kala tiukasti kiinni kynsissään. Kerrankin sattui kiikarit olemaan oikeaan aikaan silmillä. 

Jonakin päivänä aion ottaa kaakaot termariin ja lähteä läheisen kosteikon lintutornille katsomaan, joko kosteikon elämä tältä kaudelta on ohi, vai vieläkö siellä on jotain bongattavaa. 

Kirpeitä ja kuulaita marraskuun päiviä toivoen, Paula

Lähteet: Talvehtimispaikat Luontoportista ja Suomen Linnut tunnistusopas (Lasse J. Laine) kirjasta.