22.2.2020 kuulostaa juuri sopivalta retkipäivämäärältä!!! Ei muuta kun porukka
kasaan ja suunta kohti Helsinkiä. Päivä oli aurinkoinen ja kovin
keväinen, vaikka elettiinkin vielä helmikuun viimeisiä
”talvi”päiviä. Pikkubussi lähti matkaan Lappeenrannasta 7.30
ja tavoitteena oli saapua Helsinkiin hyvissä ajoin ennen puolta
päivää. Menomatkalla viimeisteltiin tulevan päivän aikataulut,
minuuttiakaan ei saa jäädä hukkaan, oli periaatteemme!
Saavuimme sovitusti
ennen 11.00 luonnontieteellisen museon edustalle, ja tästä
hajaannuimme pienempiin porukoihin tutkimaan museon antia.
Suomalaiset nisäkkäät vetivät ensimmäisenä puoleensa. Oli
mahtava huomata, että opiskelumme oli tuottanut tulosta; mehän
tunnistimme suurimman osan eläimistä!!! Kysymyksiäkin kuitenkin
heräsi:
Miten erotat peuran
ja kauriin? No peuran sarvet on lapamaiset. Entäs onko tuo
valkohäntäpeura vai valkohäntäkauris?? Jostain muistan lukeneeni,
että peura on eläin, joka näyttää Petteri Punakuonolta, ja muut
on kauriita? Miksi toisella kanahaukalla on juovat vaakatasossa, ja
toisella pystyssä?
Pari tuntia vierähti
hujauksessa kierrellen ja kaarrellen ja museon upeita näyttelyitä
ihaillen. Liito-oravan jätökset on nyt tuttuja kaikille ja
suosikkilepakkolaji on valittu. Kultasakaalinkin osaamme nyt
tunnistaa, jos se joskus sattuu eteemme jolkottelemaan.
Seuraava kohde oli
Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha. Monille meille paikka
oli uusi, joten odotuksia vierailulle oli paljon. Taas jalkauduimme
pienemmissä porukoissa tutkimusmatkalle. Puutarha jakautui
erilaisiin kasvihuoneisiin, joissa oli kasveja maapallon eri osista,
tropiikista aina aavikon kaktuksiin. Jokaisessa kasvihuoneessa sai
aistia aivan omanlaisestaan tunnelmasta, tuoksuista ja väreistä.
Itselleni mieluisin huone oli karu, mutta niin upean moninainen
aavikkokasvihuone, lisäksi kosteamman olosuhteiden isot
palmukasvipuut olivat upean näyttäviä. Kolibrikukka jäi mieleen
väripilkkuna, ja se mahtavan kokoinen sitruuna!
Kaiken kaikkiaan
kasvitieteellisessä puutarhassa vierailu herätti kiinnostusta
itselle vähän vieraampaan aiheeseen...tulisikohan minusta sittenkin
joskus viherpeukalo? Ei yhtään hassumpi idea, ainakin tänne on
tultava vielä uudelleen myöhemmin keväällä ja kesällä. Nythän
meidän vierailuaikana monet kasvit eivät olleet vielä
kukintavaiheessa, eikä puutarhan ulkopihaa juuri voinut näin
talvella ihailla.
Kiitos kaikille
osallistujille mukavasta reissusta! Uutta opittiin, vanhaa kerrattiin
ja ideoita tulevaisuuteen saatiin taas roppakaupalla.
Kirjoittaja Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti