Mäyrä, Supikoira ja Näätä -sulassa sovussa mäyrän linnakkeessa

Mäyrä, Supikoira ja Näätä -sulassa sovussa mäyrän linnakkeessa

Mäyrä

Jos hämärässä sinua vastaan tulee leveäntukeva lyhytjalkainen lyllertäjä, joka tuhisee, röhkii, rapistelee ja tonkii maata, olet silloin törmännyt luultavimmin mäyrään, tai metsäsikaan, kuten ennen saatettiin sanoa. Mäyrä on helppo tunnistaa myös värityksestä; valkoisessa päässä on selkeät mustat juovat. Mäyrillä on pitkät kynnet, joten sen tassut on luodut kaivamiselle. Erityisesti mehevien toukkien kaivelu on mäyrälle mieluista puuhaa. Mäyrä ei ole kuitenkaan ronkeli syömisissään, sille kelpaa lähes kaikki mitä se sattuu löytämään: marjat, hedelmät, viljat, jyvät, sammakot, lintujen munat, hunaja, hyönteiset yms.

Mäyrä on Suomen eläimistön huippua, mitä tulee pesäkolon kaivamiseen. Pesäkolo, tai paremmin sanottuna luolasto kaivetaan koko perheen eli klaanin voimin, ja tietysti myös asutetaan yhdessä. Seuraava mäyräsukupolvi perii hyvin toimivan luolaston aina edeltäjiltään, joten sama pesäpaikka on saattanut olla käytössä kymmeniä, tai jopa satoja vuosia. Luolastossa on kymmeniä, tai parhaimmillaan satoja metrejä käytäviä, ja useita uloskäyntejä. Tarkka mäyrä rakentaa tietysti myös ulkohuussin, eli ulosteet tehdään pesäluolaston ulkopuolelle käymäläkuoppiin.

Mäyrälinnakkeet ovat kysyttyä tavaraa myös vuokramarkkinoilla. Mäyrän luolaston sivuhaaroista saattaa löytää supikoira, näätä tai kettu itselleen oivan sopen. 

Mitat: 

pituus 60-90cm

häntä 11-20cm

paino 5-18kg

 

Supikoira

Supikoira on koiraeläin, joka ei hauku. Suomeen supikoira levisi 1960-luvulla, ja koska se on äärettömän sopeutuvainen ja mutkaton elelijä, niin supikoiria on nykyään suomessa arviolta miljoona yksilöä. Supikoiralla on pyöreä pää ja kasvoilla rosvonaamari, sillä on lyhyet jalat ja se liikkuu melko kömpelösti. Valitettavan usein näkeekin tienvarsilla auton alle jääneitä supikoiria.

Pelästyessään supikoira juoksee pakoon valkoinen hännänalus pystyssä, kuin hätäsignaali, tai toisinaan se saattaa painautua maahan ja tekeytyä kuolleeksi, maaten dramaattisesti jopa kieli ulkona.

Supikoira on mäyrän tavoin kaikkiruokainen, joten nälkäiseksi se ei jää koskaan. Supikoira etsii mielellään valmiin pesäkolon, jossa se nukkuu talviunta vaikkapa mäyrän alivuokralaisena.

Mitat:

pituus 45-70cm

häntä 18-25cm

paino  5-8kg

Näätä

”Jos vastaan tulee Näätä, niin pakoon täyttä päätä”-laulavat oravat ja hyppivät puiden hentoisilta oksilta toiselle pois näädän ulottuvilta. Jos joudutaan kilpajuoksuun, näätä saattaa myös voittaa, ja silloin näätä herkuttelee. Toinen tärkeä ja mieluisa ravinto näädälle on myyrät.

Näätää kutsutaan myös kultakurkuksi, näädän kellanvaalean kaulalaikun mukaan. Muutoin näädän turkki on lämpimän ruskea. Näädän kaunis turkki ajoikin lajin miltei sukupuuttoon toisen maailmansodan jälkeen.

Näätä liikkuu ketterästi sekä kiipeillen, että maassa. Näädän pitkä ilmaloikka puusta toiseen saattaa olla jopa 3-4 metriä. Vaikka näätä on vikkelä ja ketterä hyppijä, se kuitenkin liikkuu valtaosan ajastaan maassa. Se on myös ainoa näätäeläin, joka kykenee vetämään kynnet piiloon, joten ne eivät kulu turhaan.

Näätä on arka eläin ja se välttelee asuttuja seutuja, tästä syystä näätää ei usein pääse näkemään. Näädän liikkeistä voi saada kuitenkin aavistuksen sen jättämistä reviirimerkeistä, joita ovat ulosteet, jotka näätä tekee muusta ympäristöstä korkeammalle näkyvälle paikalle, kuten kivelle.

Näätä synnyttää 2-5 poikasta puun koloon. Usein näätä hyödyntää valmiita pesiä, kuten telkän pönttöjä, palokärjen pesäkoloa, tai vaikkapa mäyrän pienempää sivuonkaloa. 

Mitat

pituus 45-55cm

häntä 20-30cm

paino 1-2kg

Kirjoittaja Elina

 

Lähteinä tekstissä hyödynnetty:

Valste, J. 2007. Nisäkkäät Suomen luonnossa. Otava.

Ryhänen, E. 2012. Me selkärankaiset. Lasten keskus.

Bjärvall, A., Ullström, S.2010. Suomen nisäkkäät. Otava.

Lappalainen, Vaajakallio, Suomi-Vihonen. 1997. Nisäkäskirja-Suomalaisia nisäkkäitä-. Weilin Göös.