Oviseinä on osmon luista,
periseinä petran luista,
karsina kapehen luista,
sivuseinä sirkun luista,
laki lahnan suomuloista
Näin kuvataan Kalevalassa tupaa, jota on kuvattu jopa Tuonelan tuvaksi. Myös kanteleen kopan kerrotaan alkujaan olevan peräisin peuran luusta. Kansanrunoissa ja mytologiassa peura ja hirvi sekoittuvat ja niitä on käytetty toistensa synonyymeinä. Peura esiintyy erillisenä olentona lähinnä muutamissa metsästysloitsuissa ja häälauluissa. Peuraa ja kaurista ei liene osattu ennen taksonomian luokitteluja erotella, on kuitenkin arveltu, että sana tarvas on voinut kuvata kaurista joissakin yhteyksissä.
Metsäkauris on pieni, noin 65 - 75 cm korkuinen hirvieläin. Suomessa metsäkaurista tavataan etelässä Lapin maakunnan etelärajalle asti. Metsäkauriin esiintymisestä Suomessa esihistoriallisella ajalla ei ole fossiili- tai luulöytöjä. On kuitenkin arvioitu, että myöhemmin historiallisen ajan alussa se olisi ollut metsäpeuran ohella tärkeä riistaeläin, joka hävisi 1500-1600-luvuilla sukupuuttoon kylmän kauden vallitessa. Sittemmin valkohäntäkauris on levittäytynyt takaisin Suomeen sekä luontaisesti että siirtoistutusten myötä.
Valkohäntäpeura on metsäkaurista suurempi, noin 90 - 110 cm korkea. Sille tunnusomaista on pitkä vakea häntä, joka nostetaan pystyyn varoitussignaaliksi. Valkohäntäpeura on tuotu Suomeen 1930-luvulla. Valkohäntäpeuran nimestä on ollut erimielisyyksiä, sillä vuonna 2008 nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti nimen muuttamista valkohäntäkauriiksi. Kuitenkin lainsäädäntö tuntee valkohäntäpeuran edelleen peurana ja esimerkiksi suomen kielen lautakunta on suhtautunut kielteisesti vakiintuneiden nimien muuttamiseen.
Lähteet:
- Kaski 2019 Myyttiset eläimet
- Suomen Riistakeskus
- Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti