Kettu

Kettu

Kettu on aina ollut minulle satumetsien iloinen seikkailija, jota ei huolet paina. Kettu on selviytyjä joka mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Esimerkiksi cityketut ovat oppineet herkästi löytämään parhaimmat ruoka-apajat ja selviytyvät yllättävän hyvin liikenteen ja ihmisten keskellä. Helsingissä cityketut ovat jo tuttu näky. Niiden läsnäolo kaupungissa on tuonut jonkin verran haittoja mutta suurin hyöty niistä on citykanien vähentämisessä sanoo Ylen haastattelussa ollut ammattimetsästäjä Hannu Luoto. Haittana on lähinnä olleet pesän rakentaminen asuntojen kivijalan juureen tai terassin alle, jonne kantavat hurjat määrät ravintoa. Mätänemään jäänyt ravinto houkuttelee puolestaan rottia. Kettu voi levittää myös tauteja ja olla uhattuna aggressiivinen. Hyöty on kuitenkin haittaa suurempi.

Kettua on pidetty rajojen läpäisijänä. Se on oiva apu maanviljelijälle hiiriä ja muita viljaverottajia pyytävänä eläimenä mutta myös kana- ja munavarkaana päässyt vihollisen rooliin. Ketun sopeutuminen erilaisiin tilanteisiin tekee siitä melkoisen selviytyjän ja onhan se monesta selviytynytkin.

Ketun kaunis ja lämmin turkki on ollut aina haluttua tavaraa. Jo ensimmäiset kaksijalkaiset tulijat alkoivat himoita ketun kaunista turkkia itselleen. Myöhemmin turkispyynnin syy muuttui ja pyyntimäärät kasvoivat: viimeistään rautakaudella ketunnahoista tuli valuuttaa. Myös raha-sanamme juurena on kaupattavaa turkisnahkaa, esimerkiksi juuri ketunnahkaa merkinnyt kantagermaanin skrahā. Näkyvimmät asusteet ovat olleet kettuhattu ja kaulaa koristava kettupuuhka. Ennen kettumetsälle lähtöä on tehty metsästysloitsuja, jossa saaliinhaltialle on luvattu hopea -tai kultarahan pantiksi saalisonnesta. Kun kettu saatiin kiinni, vuoli metsästäjä kolikosta hitusia, jotka jätettiin metsään. Näin haltia oli tyytyväinen ja metsästäjä sai turkkinsa.

Mytologiassa ketulla on myös ollut vahva paikkansa noidan apulaisena Kalevalassa, shamaanin apueläimenä ja jopa kristillisessä mytologiassa kettu toimi viestin tuojana Jumalan pojan syntyessä. Saamelaisessa mytologiassa kettu yhdistetään myös revontuliin. Revontulista eli Tuliketusta käytettiin myös nimitystä Tulikko tai Tulikokko.  Uskottiin, että kun Tulikettu juoksi tuulispäänä Lapinmaan tuntureilla sen turkki kipinöi synnyttäen revontulet. Metsämies, joka saisi Tuliketun kiinni olisi rikas koko elämänsä.

Kettu on päässyt myös vahvaksi osaksi lasten runoihin, lauluihin ja satuihin. Luultavasti havainto kettujen hellästä hoivasta jälkeläisiään kohtaan on tuonut tämän iloisen ja uteliaan puuhkahännän lasten maailmaan.

Minä laulan lasten kiälell

Ketun kiälell keikuttelen.

Ninja